Laskiainen, ystävänpäivä ja leivontainto

Viikonloppu oli pyhitetty aringonpaisteelle, koiralenkkeilylle, ystävänpäivälle, laskiaiselle ja herkuttelulle <3 Nautimme miehekkeen kanssa ihanan rauhallisesta vielä-kahdestaan - viikonlopusta. Lauantai kylläkin oli sateinen ja harmaa, mutta ystävänpäivä piristi sitä silti.

Lauaintai-illan menuna toimi vuodenjuusto-lohi salaatti, bataattilohkot dipin kera, iso pussi filkkarin karkkia sekä leffailua <3

Lohi-vuohenjuusto-salaatti

Kahdelle

- 1 ruukku salaattia
- 1/2 iso punasipuli
- 1/2 kurkku
- 1/2 iso paketti luumukirsikkatomaatteja
- Cashew - pähkinöitä / pahhdettuja kurpitsan siemeniä (tahi molempia)
- 1 lohimedaljonki
- 1/2 paketti vuohenjuustopötköä

Kastike

- 2 rkl hyvää oliiviöljyä
- 1 rkl balsamicoviinietikkaa
- 1/2 tl suolaa
- ripaus sokeria
- (yrttejä)

Sekoita kastike jääkaappiin odottelemaan. Viipaloi vihannekset ja juusto, asettele lautaselle. Ripottele päälle pähkinät. Paista lohi pannulla voinokareen, mustapippurin, suolan ja sitruunamehun kera kypsäksi. Puolita lämmin lohi ja aseta salaatin päälle. Sekoita kastiketta ja kaada salaattien päälle. Omnom <3

Bataattilohkot

- 1 bataatti
- oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
- siirappia

Lohko bataatti vuokaan. Mausta. Paista meheväksi n. 200 asteessa välillä sekoitellen. (Dippinä toimi tällä kertaa laiskan kokin 1 prk kermaviiliä + valmis (taco)dippipussi.)


Sunnuntaipäivänä paistoi ihana aurinko ja oli muutaman pakkasasteen piristävä ulkoilusää. Jo lauantaina kokeiltu, lahden ja metsän luontopolkuja kiertävä reilun tunnin kävely, tuntuikin äkkiä paljon piristävämmältä :) Pitäisi pitkästä aikaa kuvailla taas koiria ulkona.. Viimeksi tullut varmaan kesällä otettua ihan kunnolla noista törriäisistä kuvia. Lenkille harvoin kamera eksyy mukaan eikä talven pimeys olekaan otollisinta kuvausaikaa. Lisäksi rakas musiikkisoittimena ulkona toimiva iPhoneni on selkeästi päättämässä sanoa sopimustaan irti ja tyhjentää yleensä akun muutamassa minuutissa jos lämpötila laskee alle +5 asteen.

Viime viikonloppuinen leivontainto jatkui ja päätikin leipaista ulkoilijoita odottelemaan samaisesta blogista (Kissoja ja kasvisruokaa) löytyneen ohjeen perusteella gluteenittomia vege - laskiaispullia. Ohje oli lähes sama, mutta en lisännyt manteliaromia ja laitoin tällä kertaa hiukan reilummin psylliumia. Soijavispin resepti löytyy Kamomillan Konditoria - bogista.

Glueteenittomat vege-laskiaispullat

- 6 dl kaurajauhoja
- 2 dl kookosjauhoja
- 2 dl kaurahiutaleita
- 2,5 rkl psylliumia
- 3 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 2 tl kardemummaa

- 4 dl kookosmaitoa
- 2 dl soijajogurttia (esim. alpro)
- 1 dl siirappia
- 1 dl (rypsi)öljyä
- 2 rkl omenaviinietikkaa

Voiteluun vesi-siirappiseosta (sekä hasselpähkinä-/mantelirouhetta).

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita märät aineet keskenään ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Anna vetäytyä hetki. Pyörittele märin käsin sopivan kokoisiksi palluroiksi. Paista 225 asteessa n. 12-16 min.

Väliin:

Mantelimassa / vadelmahilloa

+

Jähmeä soijavispi

- 1 prk alpron vaahtoutuvaa soijakermaa
- 1 rkl sokeria
- ripaus vaniljasokeria
- 0,25 tl agar-agar jauhetta

Sekoita aineet kattilassa keskenään. Kiehauta kattilassa koko ajan vispaten. Pienennä lämpöä ja keitä n. 2min koko ajan vispaten. Laita seos jääkaappiin jäähtymään väh. pariksi tunniksi tai esim. yön yli. Vispaa jähmettynyt seos suurimmalla teholla jähmeäksi vaahdoksi.


Pullat olivat mielestäni ihan kohtuuhyviä. Mieheke raukka kyllä totesi (vasta pullat paistettuani) ettei ole koskaan oikein erityisemmin perustanut kookoksen mausta.. Voi voi, pitänee pyöräyttää perus vehnäsiä hänelle tässä vielä joku päivä. Soijavispikerma agar agarilla jähmeytettynä oli mukava yllätys. Vaahto tosiaan vaahoutui vielä keittämisenkin jälkeen hyvin muotoiltavaksi jämäkäksi vaahdoksi. Olen jo aikaisemmin soija"kermaa" käytettyäni todennut, että pidän siitä myös paljon enemmän kuin perus kermavaahdosta. Koostumus ei ole lainkaan niin tuhti ja rasvainen, vaan mukavan kevyt ja maukas.

Tänään myös eletään tasan viikkoa 38. Kaksi viikkoa laskettuun.. Pieni jännitysmomentti on jatkuvasti ilmassa, "mitäpä jos tänä yönä...". Supistuksia tulee kylläkin sen verta harvakseltaan, vaikka välillä ovatkin jo epämiellyttävän napakoita, että olen hyvin sketpinen että vielä pariin viikkoon tapahtuisi yhtikäs mitään. Terkkarikin torstain neuvolassa totesi, että kyllä me vielä ensi viikolla nähdään.

Rv 38

Äitiyspoli 35+

Eilen olin käymässä pelkopolilla. Koska ajat ovat siellä tällä hetkellä niin kortilla, minulla olikin aika lääkärille, eikä synnytyspelkoihin erikoistuneelle kätilölle. Eipä siinä, lääkäri ja paikalla oleva kätilö olivat tosi mukavia ja asiallisia. Lääkäri teki myös (jo nyt??) synnytystapa-arvion. Tyyppi on raivotarjonnassa, kohdunkaulaa on jäljellä vielä 2,5cm ja suu on vielä ihan kiinni. Vauva vaikutti olevan nyt n. 2335+ g eli hieman keskiarvoa pienempi. Lantioon nähden pitäisi hyvin mahtua siis tulemaan. Jos tyyppi siis kasvaisi käyrien mukaan, niin laskettuun mennessä hän olisi sitten reilu kolmikiloinen. Lääkärin sanoin "oikein hyvän kokoinen synnytettävä". Sydänkäyrä oli myös loistava ja hän liikuskeli aktiivisesti. Kaikin puolin kaikki siis edelleen mallikkaasti, osaltaan rauhoitti taas hieman :) (Myös pojan pallurat olivat kuulemma niin selkeät ettei voi erehtyä ;).
 Lääkäri myös jutteli, että jos kovasti alkaisi hermostuttamaan, niin käynnistys olisi mahdollista sopia laskettujen päivien tuntumaan!? Se jo ajatuksenakin helpotti, ettei tarvitsisi kärvistellä ensisynnyttäjänä sinne 41+5 saakka. Vaikka kaikkein parastahan tietysti olisi, että synnytys lähtisi luonnostaan käyntiin.
 Seuraava aika polille on ns. tutustumiskäynti kätilön kanssa, ajan sain ruuhkan vuoksi vasta 24.2 eli silloin 39+. Voisin tuolloin vihjailla jospa saisikin kontrollin jo siitä seuraavalle viikolle 40+ ...

21.1.15 (neuvola) 34+3

paino: 71,7 kg (+50g/vk)
turvotukset: +-
rr: 122/79
u-prot: -
u-gluk: -
b-Hb: 126
sf: 32
tarjonta: rt
syke 140+
liikkeet: ++

28.1.15 (ä-poli) 35+

rr: 117/77
painoarvio: n. 2335g
tarjonta: rt
kohdunsuu: kiinni (edellisillä kerroilla 17.12, 15.10 ja 27.8 kiinteä)
pituus: 2,5 cm (edellisillä kerroilla 27.8 4 cm, 15.10 3cm, 17.12 3 cm)

Sairaalakassi

Huomenna pamahtaa viikkoja täyteen 35 :) Olo on ollut tämän viikon mukavan neutraali, ilman sen suurempia särkyjä. Suppareita (ei-kipeitä ja epäsäännöllisiä) tulee jonkin verran, mutta melkein harvemmin kuin vielä parisen viikkoa sitten.. Älkää nyt loppuko kokonaan sentään.

Viikko on mennyt koirien kanssa lenkkeillessä ja kotona jumppaillessa. Kirpparilla pyörähdin myös mutkan ja muovipussillinen tavaraa päätyi mukaan. Nyt on kaikki ensimmäisten kuukausien vaatteet valmiina. Viime viikonloppuna tyypin huone tuli valmiiksi, joten sitä on myös saanut järjestellä :) Huone alkaakin olemaan ihan viime silausta myöten valmis <3 Tulokkaan toimitusta odotellessa :D

Sain myös koottua sairaalakassin lähtövalmiuteen.

Synnytykseen:

- Kaurapussi
- Hierontaöljy

Hygienia:

- Shampoo
- Hoitoaine
- Suihkugeeli
- Lanolin - voide
- Perusvoide
- Huulirasva
- Hammasharja ja - tahna
- Peili, harja, ponnari
- Liivinsuojuksia
- Siteitä

Omaan viihtyvyyteen:

- Läppäri + adapteri
- Lukemista
- Kännykkä + laturi
- Kamera, muistikortti, laturi
- Kuulokkeet
- Naposteltavaa (tuli jo syötyä kertaalleen ennen kuin ehti kuvaan)

- Omat kotiutumisvaatteet
- Alusvaatteita
- Imetysliivit
- Äitiyskortti

Vauvalle:

- Tutti ja vaippa (varmuuden vuoksi)
- Harso
- Soiva unilelu (tuttu melodia)
Kotiutumiseen:
- Body
- Housut
- Välihaalari
- Sukat, tumput, myssy
- Villasukat, - lapaset ja - myssy
- Turvakaukalo ja kaukalopussi (isi tuo tullessaan)

Sairaalakassin sisältö

Synnytyspelko

Meinasin tästä aiheesta kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta teksti jäi pyörimään luonnokseksi piiitkäksi aikaa.

Neuvolassa aloin jo 20 viikon jälkeen avata terkkarilleni aihetta "minun synnytyspelkoni". Ajatuksissani olin pohtinut, että alkaisin hiljalleen siitä neuvolassa puhua, jotta mahdollisesti pääsisin sitten pidemmillä viikoilla puhumaan asiasta pelkopolille sekä synnytystapa-arvioon TYKS:iin. Ja että mitä, sain suuni auki ja pillahdin itkuun.. Eipä taas jälkikäteen hävettänyt kollegan edessä :D Vaikka eipä tuolla nyt ole oikeasti väliä, asiakas olen kuitenkin.

Tuttavien, ystävien sekä asiakkaiden kertomuksia kuunnelleena, sieltähän se pelko kumpuaa. Vaikka perustason "tietoa" on alan puolesta paljon, ei järkevä ajattelu aina auta pelkoon.
 Haluaisin ensisiajisesti yrittää alatiesynnytystä. Onnistuneesta alatiesynnytyksestä toipuisi itse parhaiten ja se olisi lapselle ja omalle kropalle se luonnollisin vaihtoehto. Minua ei pelota kipu tai oma kokemus lainkaan - pelkään vain hirmuisesti, että lapselleni sattuu jotain. Pelkään, ettei lapsi mahdukaan syntymään, jää jumiin, en jaksakaan ponnistaa, lapsi saa happivajeesta aivovaurion tai kuolee.... jne jne. Stressaan myös yliaikaisuuden riskeistä: istukan vajaatoiminnasta, irtoamisesta, kohtukuolemasta... Liikaa olen vain kuunnnellut kauhujuttuja sairaaloista, kun synnytystä vain pitkitetään ja pitkitetään eikä sektiopäätöstä tehdä ennen kuin ihan viime tipassa. Pahin kauhuskenaarioni onkin, että siellä on vastassa oikein vanhojen ja perinteisten synnytysten kätilö-lääkäri - kokoonpano, joiden motto on: "Meidän vuorollahan ei sektioon mennä!".
 Sitten kun olet siellä maannut usean päivän käynnisteltävänä ja supistuskivuissa ja lopulta kun olet sen verran auki, että saisit ponnistaa, et vain jaksa enää. Ja lopulta lapsikin väsyy ja sydänäänet laskevat ja päädytään kuitenkin hätäsektioon. Näitä tarinoita on ihan liian monta, asiakkailta, ystäviltä, tuttavilta.. TYKS on kaiken lisäksi saanut vielä noottia "liian suurista sektiomääristä", joten pelkään että sitä joutuu kiusattavaksi vielä entistä pidempään.

Koska olen hölmö, pelkään myös näistä asioista puhuessani saavani "vaikean asiakkaan" - leiman. Vaikka ei - sillä - ole - oikeasti - mitään - väliä. Minun elämäni, minun kokemukseni. Täytyisi vain yrittää saada omaan päähän, ettei ole mitään väliä mitä joku minusta ajattelee jälkikäteen.

Sainkin pelkopolilähetteen viimeksi kun olin neuvolassa. Aikaa siis odotellessa, katsotaan millainen täti on vastassa :)

Muuten raskaus on edennyt ilman mitään komplikaatioita (kopkop). Aika kulkee eteenpäin ja nyt eletään jo viikkoja 34+2! Vähän, mutta silti niin paljon aikaa vielä jäljellä! Pääsin ennen joulua sairaslomalle, sillä päänsäryt eivät vain hellittäneet. Aloin olemaan niin tolkuttoman väsynyt ja uupunut ja stressaantunut ja ärtynyt siihen jatkuvaan huonoon oloon. Ahdistelin pitkään ajatuksia "minun on pakko jaksaa loppuun, jotta jätän hyvän kuvan itsestäni!", mutta onneksi oma terkka ja ystävät saivat taottua päähäni, ettei sitä aina vain tarvitse jaksaa. Olo hellitti jouluna hiukan ja oli ihanaa lomailla ja rentoutua. Nyt takana on taas huonompi pari viikkoa. Särkyä ja huonoa oloa, ei ole paljon muuta jaksanut kuin maata ja nukkua. Koirien kanssa on kuitenkin kiva ollut lenkkeillä kirpeässä ilmassa (paitsi että on tappavan liukas sää) ja kotona on mukava tehdä kotipumppia. Tästä huolimatta paino vain tasaisesti nousee, tein mitä vain :D Välillä paino ja hyllyvä olo ahdistavat enemmän, välillä vähemmän. Jouluna tietysti tuli enemmän herkuteltua ja ylensyötyä, muuten olen ollut hyvin kurinalainen ruuan suhteen. Turvotusta on tullut hieman enemmän, muttei vielä tuhottomasti. Ehkäpä sitä joskus vielä pääsee aikaisempiin mittoihin ja kuntoon...

1.12.14 27+1

- paino: 70 kg (muutos 644/vk !)
- turvotus: +-
- RR: 131/81
- u-prot -
- u-gluk -
- keto + (työpäivän aikana ei ollutkaan näköjään tullut juotua riittävästi...)
- sf: 25
- syke: 143+
- liikkeet: ++

Tämä käynti pelästytti, sillä paino oli hypännyt viikonloppuna kahdella kilolla, turvotusta oli tullut, verenpaineet olivat hieman nousseet ja olo oli ollut erityisen huono. Sainkin tehtäväksi mittailla kotona verenpaineita ja seuraavalle viikolle ylimääräisen ajan.

11.12.14 28+4

- paino: 69,6 kg (muutos -280g)
- RR: 131/79
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 26
- syke: 145+
- liikkeet: ++

Turvotus oli laskenut ja painokin hieman tasoittunut. Kotona verenpaineet ovat aina paljon paremmat (luokkaa 110/70) kuin neuvolassa, joten en ollut niistä hirveän huolissani.

7.1.15 32+3

- paino: 71,6 kg (muutos +500)
- RR: 114/76
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 30
- syke: 138+
- liikkeet: ++

Alkuaikoina sanoin, että pidän +12 kg ehdottomana maksimina :D Eipä taida toteutua, vielä on viikkoja liikaa jäljellä. Aamupaino on kotona pyörinyt nyt pitkään 71,6 kg tuntumassa, joten huomisen neuvolassa vaatteet päällä se on taas 1,5 kg enemmän -.-

32+3

Masuni on säästynyt kokonaan vielä ilman arpia! Olen tästä hyvin iloinen, mutta myös yllättynyt. Odotin, etät ihoni repeilisi tässä vaiheessa jo kovasti, sillä lantioni ja tissini ovat täynnä vaaleita "raskaus"arpia murrosiän muistona. Tissini alkoivat nyt raskaudessa reipeillä jo 20-viikon tuntumassa, mutta vähällä on päästy! :)

Vauvanvaatteita ja isyyspakkaus

Koska lastenhuone on vielä vaiheessa (remonttimiehet aloittivat tänään väliseinän työstöä) suuntasin pesärakennusviettiäni shoppailuun, sekä väkersin miehekkeelle isyyspakkauksen.

Isyyspakkauksen sisältö:

Käyttöohjeet:
- Vauva – omistajan opas
- MLL:n Vauvanhoito – opas
- Käsiteltävä varoen - opas

Yhteisiin ruokailuhetkiin:
- Tähtää ylemmäs isi! - ruokalappu
- Ensilusikka
- Sideharso

Ja jos tissi ei ole käden ulottuvilla…
- Tuttipullo
- Äidinmaidon korvike

Yhteiseen seurusteluun:
- Ensilelu
- Pekka ja Pupu lääkärissä – kirja
- Lasten lääkäritarvikkeet

Avuksi arkeen:
- Mute – button (tutti)
- Korvatulpat
- Hengityssuojia
- Suojahansikkaita
- Käsidesi
- Melatonin 1 mg
- Cofi Tabs 100 mg
- Ibumet 400 mg
Tsempiksi kireisiin hermoihin:
- Suklaata
- Energiajuoma
- Olut (1 kpl)

Hätäavuksi:
- Vapaudu vaipanvaihdosta – kortit (3 kpl)
- Kirjallinen lupa-anomus kotoa poistumiselle
- Tärkeimmät yhteystiedot - muistikortti

Isyyspakkaus

Rakenneultran jälkeen uskalsin ostaa ensimmäisiä juttuja vauvalle. Kävin miehen siskon kanssa tuolloin kirppiksellä ja mukaan löysi aimo kasa ihania vauvan vaatteita <3 Säkillinen tavaraa ja kaikki maksoivat yhteensä n. 50e. Kirppiksillä pyöriminen on ihanaa :) Myöhemmin sain miehen siskolta vielä säkillisen heidän 1v 3 kk lapsen vanhoja vaatteita. Tori.fi:stä löysin myös hyvännäköiset Emmaljungan yhdistelmärattaat. Kävin katsomassa rattaita ja ne osoittautuivat niin siisteiksi ja hyväkuntoiseksi (kahdella lapsella käytetty), että päädyin ostamaan ne 250e:llä. Mukana tuli kopan lisäksi vaihdettava istuinosa vanhemmalle lapselle sekä sadesuoja. Mallista en nyt ole ihan varma, vuosimalli on 2007 tai -8.

Vaatteisiin kun lisää vielä äitiyspakkauksen, niin koossa alkaa olla kaikki tarpeellinen. Kuitenkin, koska en ollut ostanut mitään uutta, oli minun pakko päästä shoppailemaan vähän "ylimääräistä" turhukettakin :D Hennesiltä ja Lindexistä löytyi ihania vaatteita, mutta kyllä ne piru vie maksavat.. Ja nuo pienet 56-62 vaatteet mahtuvatkin niin vähän aikaa päälle...

Pyrin vaatteissa, sisustuksessa ja muussakin härpäkkeessä maltilliseen sukupuolineutraliuteen. En tykkää ajatuksesta, että lasta aletaan jo syntyessä kasvattaa johonkin vaaleanpunaiseen tai -siniseen muottiin. Eläin-, nalle - tms. kuosit ovat muutenkin mieleen <3 Okei, yksi turkoosi autobody pääsi mukaan Lundexiltä ja on tällä hetkellä yksi suosikeistani :) Mutta vaikka Nyyti olisikin päättänyt vedättää meitä kaikkia ja olisikin tyttö, hän ihan varmasti saa sen päällensä sairaalasta kotiuduttaessa :D

Kirppislöytöjä

Uusia vaatteita H&M, Lindex

Emmaljungan yhdistelmärattaat

Uuteen vuoteen

Huomenna tulee viikkoja tasan 32 <3 Eipä siis tarvitse paljoa ihmetellä edellisvuoden parhaita hetkiä, sillä vuoden suurin ihme muistuttaa vielä jatkuvasti olemassaolostaan vatsanpeitteiden alla :)

Jos mietin viime vuoden joulua ja uutta vuotta, en olisi uskaltanut hurjimmissa unelmissanikaan kuvitella olevani näin pitkällä, elämässä unelmaani... Toivoin viime vuonna uuden vuoden hiljaisena toiveena (kuten niin monena edellisenä uutena vuotena), että tänä vuonna onnistuisin tulemaan raskaaksi. Toivoin onnistumista edes raskautumisessa, sillä jo se olisi ollut minulle ihme ja toiveiden täyttymys.

Niin, eihän mikään vieläkään ole 100% varmaa, mutta onko sitten koskaan. Olen lähes koko raskauteni ajan kuitenkin osannut elää hyvin tasapainoisesti mieleni kanssa. Alun epävarmuus ja menettämisen pelko varjostivat alun matkaa, mutta kun pääsin yli "edellisen pahan" (eli rv 12), olen ollut mielestäni hyvin huoleton. Ja hyvä niin, sillä murehtimalla ei kuitenkaan pystyisi mihinkään vaikuttamaan. Tietysti tulee päiviä ja hetkiä, kun äkillinen pelko valtaa äkkiä mielen ja meinaa syödä kaiken toivon. Mutta uskon, ettei ole olemassa sellaista odottajaa ja äitiä, joka ei kokisi välillä niitä tuntieta. Koska tunteet eivät hallitse päiviä, eivät vaikuta arkeen, menemisiin ja tekemisiin, luulen niiden olevan normaaleja hetkiä. Nyt olen jo äiti ja lapseni elämä on kokonainen ja arvokas, tapahtui mitä tapahtui. Hän ansaitsee mielestäni onnea, odotusta ja hehkutustakin tulevasta.

4D 21+2

Joulusta selvittiin, melkein järjissään :D Jostain käsittämättömästä syystä päädyin "pitämään joulun" meidän lukaalissamme. 23. päivä tänne siis pamahtivat minun äiti, isä, pikkuveli ja äidin äiti. Aattoillaksi tänne tulivat miehen vanhemmat sekä - sisko miehineen ja lapsineen. Hulinaa.. Panostin joulujärjestelyissä organisointiin: jaoin ruokatehtäviä hyvin pitkälti kaikille jotka olivat tulossa syömään aatoksi. Tämä helpotti hosteja kummasti, vaikka paljon jäi ostettavaa ja väkerreltävää myös isännille. Minun porukat lähtivät vasta 26.päivä, samalla kun lähdin miehekkeen kanssa kiertämään isovanhempia ympäri maakuntaa. Siinä kuluikin sitten koko viikonloppu. Touhua riitti, mutta oli kiva nähdä sukulaisia ja syödä runsaasti. Tästedes en hetkeen itse aijo liikkua yhtään mihinkään, sukulaiset saavat liikkua tänne katsomaan meitä ja tulokasta ensi kevään ajan, jos mielivät meitä nähdä :D

Lihavuusprosentti n. 120

"Ja sähän se kun kasvat!! <3"

Oikeestaan toissa- ja viime viikolla vasta töissä ihmiset on alkanu tulla taputtelemaan olalle, onnittelemaan ja hihkumaan. Ja mulle tulee joka kerta se uskomaton olo, öööö joo kyllä kiitos. Siis mitä? Mä vedin viikolla 17 kireän paidan ja bola-korun päälle ja luovutin siinä "peittelyssä". Ja kaks kuukautta kaikki on siis vaan kelannu ja hykerrelly et hahah se aina muka niin hoikka ja terveellinen terkka on vihdoin lössähtäny ja lihonu...

Ihanaa kiitos kyllä. Tänään taas jotenki tosi hyllyvä ja löllyvä ja lihava ja ällö olo. Sen se tekee ku kerran vähän lipsuu ja näkee kavereita ja ajattelee et pakko vähän lipsua, muuten mua pidetään vitun outona ja nipona ja mitä vielä. Aamulla sit paha olo, vatsassa ja kropassa ja pään sisällä. Ei mulle mokkapaloja ja falafel-rullia enää kiitos.

Onneksi toisaalta lauantaiaamun "krapulassa" sohvalla makoillessa vatsassa potkunyrkkeilyn maailmanmestaruudesta haaveileva kaveri muistuttaa taas elämän tärkeysjärjestyksestä <3

Kuulumisia taas vihdoin

Täällä vielä ollaan! Vaikka olenkin hyvin hyvin laiska tämän blogin kanssa (kuten aina blogiyrityksieni kanssa). Huoh.

Raskaus on edennyt ja edennyt.. Miten ihanan ihanan ihmeellistä että todella olen tässä :)) En vieläkään usko ja ihmettelen sitä onnea päivittäin.

Raskaus on tällä hetkellä 23+6 (viimeisimmän ultran mukaan, jonka mukaan laskettu aika merkittiin virallisiin papereihin 1.3.2015), joten sikiöllä alkaa olemaan hiljalleen jo hyvät eloonjäämismahdollisuudet. Tämän myötä olen hiljalleen alkanut uskoa siihen, että meille tosiaan tulee vielä vauva. Minusta tulee äiti! Kaiken sen surun, murheen, itkun, epätoivon ja turhilta tuntuneiden vuosien jälkeen minusta vihdoin voi tulla äiti!

Rakenneultrassa kävimme miehekkeen kanssa samassa paikassa tutulla hoitajalla (kunnan ostopalveluna Medisonar) 21.10.2014. Päivää ennen omaa syntymäpäivääni. Ja maailman ihanimmaksi syntymäpäivälahjaksi saimme tiedon, että kaverilla on kaikki hyvin, hän kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia ja suurella todennäköisyydellä odotamme poikaa <3 Tyyppi kieriskeli ja kellahteli niin aktiivisesti ja esitteli värkkejään, että sukupuoli kyllä vaikutti hyvin varmalta... Kuvistakin jopa maallikko voi sen nähdä :D Olin ajatellut, ettei sukupuolella tai sen etukäteen tietämisellä niinkään olisi väliä (ja enisijaisesti tietysti edelleen tärkeintä ultrassa olikin tietää että hänellä oli kaikki hyvin), mutta mitä lähemmäksi rakenneultan päivä tuli, sitä varmemmin tajusin että minua jäisi melkoisesti harmittamaan jos sukupuolta ei näkyisikään. Joten, ennen ultraan menoa join tuplaespresson, pari banaania ja karkkia.. Ja hoitajan mukaan "virkeäliikkeinen sikiö!" Voi raukkaa, tyyppi tanssi siellä ripaskaa kaikesta kofeiinista ja sokerista...

21+2

Jalat kattoon!

21+3

Raskauden alkuun (ja edelleen yhteensä) lykkäsin elopainoani ihan hirvittävästi... Viikolle 16 mennessä olin saanut lisää yheensä käsittämättömät 7 kg!!! Neuvolantäti vähän mutristeli ja minua ahdisti asia ihan suunnattomasti... Yleisesti kasvissyöjänä perusruokani on melko terveellistä, monipuolista jne., mutta olen kamala syömään niitä perkeleen herkkuja.... Raskauden alettua en muuttanut mielestäni mitenkään aikaisempia tottumuksia, en lisännyt enkä vähentänyt herkkujen syöntiäni. Mutta jotenkin niitä kiloja alkoi vain tulla heti plussatestin pamahdettua positiiviseksi. Vaikka vuosia vuosia painoni on pyörinyt siinä +- 3 kg 60 kg tietämillä (pituus 170 cm) ilman sen suurempia painon tarkkailuja. Alkuu n tietysti liikuntamääräni tippui olemattomiin huonon olon, vösymyksen. vetämättömyyden ja ihan alun pelon vuoksi. Mutta vk 12 jälkeen aloin olla liikkeessä jo lähes aikaisempaan nähden samalla tasolla (tosin salihajroittelu on kylläkin nyt jäänyt).

Tuon vk 16 neuvolakäynnin jälken tosiaan skarppasin ihan eri tavalla. Jätin ihan kaikki herkut pois ja olen ollut itselleni hyvin ankara ruuan suhteen. Viljoja olen vuosia vältellyt niiden aiheuttaman vatsakivun ja turvotuksen vuoksi, mutta ne olin ottanut takaisin raskauden alettua (terveellisyys ja kuitu). Kuitenkin, kärsin taas järkyttävistä vatsakivuista, ilmavaivoista, turvotuksista ja ummetuksesta, joten viljatkin ovat nyt jääneet. Riisi, peruna ja pasta eivät ole oikein koskaan kuuluneet ruokavaliooni. Nykyinen ruokavalioni koostuu siis pitkälti pelkästään kasviksista, hedelmistä, marjoista, palkokasveista (linssit, pavut), soijasta, pähkinöistä, siemenistä, maitotuotteista (rasvaiset ja rasvattomat), kalasta, kananmunasta, kasviöljyistä... Näkisin että ruokavalioni on ollut hyvin terveellinen aikaisempaan nähden. Tuo vaikuttaisi mielestäni terveelliseltä karppaukselta :D Mutta karppaukseen nähden en ahmi lihaa tai voita, enkä välttele hedelmistä tai kasviksista tulevia hiilareita (jostain sikiön kasvava keho ja aivot tarvitsevat myös hiilihydraatteja), mutta en näe että tuosta ruokavaliosta puuttuisi myöskään liiaksi hiilihydraatteja.

Tällä ruokavaliolla ja koiralenkkeilyllä aamupainoni on nyt pysynyt 67 tietämissä viimeiset kaksi kuukautta. Turvotusta ei ole myöskään ollut, vatsakivut ovat hellittäneet hyvin ja olen hyvin tyytyväinen ettei painoni ole enää noussut. (Vatsalääkkeitä syön kylläkin edelleen joka päivä: duphalacia ja cuplatonia ja nekin varmasti ovat isossa roolissa.)

Vaikka vanhana syömishäiriöisenä myös omakohtainen kehon kokeminen ahdisti, ahdisti enemmän ajatus ylisuurena syntyvästä ja huonokuntoisesta "sokerivauvasta". PCO altistaa myös raskausdiabetekselle, joten aloitin ruokavaliohoidon jo ennen sokerirasituksen tuomaa tuomiota :D

Neuvolatiedot:

22.7.14. 7+6 (varhaisultran mukaan)
- RR: 120/69 p.70
- u-prot. -
- u-gluk. -
- B-hb 126 mmol/l

27.8.14. 13+0
- paino 64,9 kg
- RR: 132/75 p.80
- u-prot.-
- u-gluk.-

22.9.14. 16+5
- paino 67.1 kg (muutos 590 g /vk)
- RR:120/74 p.80
- u-prot.-
- u-gluk.-
- B-hb 128

15.10.14. 20+0 (ylimääräinen lääkärikäynti)
- paino 67.3 kg (muutos 60 g/vk)
- RR: 116/70 p.84
- u-prot.-
- u-gluk.-
-  Sikiön liikkeet +

6.11.14 23+4 (rakenneultran mukaan)
- paino 67.7 kg (muutos 110 g/vk)
- RR:126/76 p.73
- u-prot.-
- u-gluk.-
- B-hb 122
- Sf mitta 21
- Sikiön liikkeet ++

Viimeisellä neuvolakäynnillä sain myös raskaustodistuksen. Heti ryntäsin neuvolasta siis kotiin täyttämään Kelan lomakkeita, jotta äitiyspakkauksen saa hypisteltäväksi mahdollisimman pian! :) Nyt lasketun ajan (1.3.2015) mukaan jään virallisesti äippälomalle 26.1.2015.

Ylimääräisellä lääkärikäynnillä tosiaan kävin 15.10. Olin keskustellut terkkarini kanssa kamalista, jatkuvista päänsäryistäni joita oli lähes päivittäin 14-20 viikon tuntumissa, sekä tosiaan kramppimaisen hirveistä vatsakivuistani. harjoitussupistuksia olin tuntenut muutamia kertoja, mutta kivuliaita ne eivät ole olleet eikä niitä tosiaan ole tullut edes päivttäin. Olimme miehekkeen kanssa 4 päivän mittaisella Italian reissulla tuon käynnin jälkeen ja terkkarin mielestä oli hyvä tarkistaa kohdunsuun tilanne varmuuden vuoksi ennen reissuun lähtöä. Kohdunsuun tilanne oli hyvä eikä muutoksia ollut. Päänäsryt ja vatsakivut ovat tosiaan jääneet nyt viimeisen kuukauden aikana selkeästi taka-alalle, tuvotuksia ja supistuksia ei myöskään ole ollut.

Flunssaaaa

Kauhea flunssa iski ja jäin kotiin ainakin täksi päiväksi. Kuumeinen olo ja räkää täynnä pää niin paljon ettei saa edes ajateltua. Nyt erityisesti pitää levätä ja yrittää syödä hyvin, mutta silti tulee aina huono omatunto kun jää töistä pois. En tiedä miksi, sillä olen varmaan vuosi sitten viimeksi ollut yksittäisiä päiviä poissa. Noh, siellä ne asiakkat odottavat kun sijaisia ei lyhyiksi aikaa oteta.. Että eipä siitä kukaan muu kuin itse maksa.

Olen katsellut netistä kotidopplereita, mutta päätin etten sellaista ala ostamaan etten skitsoaisi ihan täysin. Töissä kun pysty kuitenkin kuuntelemaan ääniä aina välillä. Noooh, huutonetistä löytyi sitten Angel Sounds mini-doppleri 20e melkein naapurista, niin arvaa kuka sen kävi hakemassa..... Olen toivoton. Noh, hyvin vielä kuuluu :D

Np ultra

Eilen päästiin katsomaan vihdoin taas pikkuista :)) Ultrassa kaikki näytti hyvältä <3 Niskaturvotus, pää ja aivot, nenäluu, vatsa. Tyyppi on vain niin syvällä takana ja rauhassa vielä että hyvä että sai käänneltyä laitetta sen verran että sai tutkittua. Siellä se vaan köllötteli ja suoristeli jalkoja ja laittoi kättä naaman eteen <3 Eipä paljoa edes hätkähtänyt vaikka ravisteltiin ja tökittiin. Ei kai se nyt ollu liian flegmaattinen? (Seuraava huolen aihe :D )

11+5

                               

Kerrottiin isovanhemmille.. Vaikka mua rupeskin ahdistamaan sitten heti. Voi kulta, pysy nyt meidän kanssa ja synny terveenä ja hyväkuntoisena, ole niin kiltti..

Raskaus&liikunta

Oon aina ollut tällanen perus vaiheittain liikkuja. Tulee kausia jolloin tekee paljon ja sitten taas kausia, ettei tule tehtyä erityisemmin mitään. Koirat onneksi pitävät aktiivisuustasoa joten kuten yllä aina. Laiskoina kausina liian helppoa niidenkin kanssa on kyllä mennä pellon reunaan tai järven/meren rannalle viskomaan keppiä :D

Puoli vuotta ennen raskautumista onnistuin pitämään ihanan aktiivisen tason yllä. Kävin salilla 2-4 x viikossa ja kävimme miehekkeen kanssa kick boxingin peruskurssilla kevään ajan 1-2x viikossa. Tähän lisäksi koirien kanssa lenkkeily, joka yleensä on reipasta käveyä. En ole käynyt hetkeen juoksu/hölkkälenkeillä, enkä nyt siis viitsi aloittaa sitä raskauduttuani. Kesällä tulee myös pyöräiltyä isomman koiran kanssa. Mielelläni pyöräilisin aina työmatkatkin, mutta nykyinen 25 km suuntaansa on liikaa... 10-15 km per. suunta olisi juuri otollisen kiva matka.

Salilla olen treenannut kahdelle päivälle jaetulla ohjelmalla. 1. päivänä rinta, selkä, hauis, vatsa 2. päivänä jalat, hartiat, ojentajat, vatsa. Yleensä teen toistoja n. 15 x 3.

Ennen raskautta kiloja minulla oli n. 60. Useamman vuoden se on pyörinyt siinä +/- 3kg 60-kilon hujakoilla.

Tiedän, liikunta on turvallista raskaana. Tiettyjä lajeja tietysti pitää välttää (ratsastus, taistelulajit, kovat hyppyliikunnat, alavatsaan kohdostivat rankat liikkeet ja toistuva/jatkuva yli 140 sykkeen liikunta) ja jo ennestään harrastettujen lajejen jatkaminen on turvallista. Silti.. Kun sai tiedon raskaudesta olin heti pelko perseessä kaiken mahdollisen suhteen. Ei auta järki ei. Lisäksi hirveä väsymys ja iltapäivien/iltojen pahoinvointi vei voimat puoleksitoista kuukaudeksi ihan täysin. En ole tehnyt lähes yhtään mitään.

Nyt alkaa vihdoin epävarmuus, ahdistus ja alakuloisuus väistyä ja pieni luottavaisuus tulevaa kohtaan nostaa päätään. Elän edelleen päivä kerrallaan, sillä pelko lamaannuttavasta surusta ja kivusta on hirmuinen. En kuitenkaan voi lakata elämästä. Ja kamalaa olisi huomata lapsen synnyttyä, että koko raskausaika on mennyt pelossa ja alakuloisuudessa, eikä koskaan ehtinyt iloita. En tiedä saanko koskaan kokea tätä enää uudestaan, joten pakko tästä on yrittää nauttia.

Nyt olen taas päässyt liikkeelle: lenkille koirien kanssa ja salille <3 Rakastan saliharjoittelua, juuri oman tahdin ja rauhallisuuden vuoksi. Liikunnan jälkeinen tunne on myös mahtava, miksi sen aina lässähtämiskaudella unohtaakaan :)

Olen lykännyt nyt ensimmäisen kolmanneksen aikana +3kg!! Varmasti iso osa on myös ihan turvotusta, mutta silti.. Olen ollut liikkumatta ja syönyt kuin porsas.... Keskimääräinen painonnousu raskauden aikana on +12 kg, joten pidän ad 72 kg ehdottomana maksimina. Nyt alkaa skarppaus ruuan suhteen! Tasainen ateriarytmi, kuitua ja kasviksia ja hedelmiä, ei lisättyä sokeria, ei turhaa lisättyä rasvaa.

Olen ollut kasvissyöjä (kananmuna ja maito ruokavaliossa) lukioikäisestä lähtien. Kalan jätin pois muutama vuosi sitten. Nyt otin kalan raskauden ajaksi ruokavalioon, sillä se vain on niin terveellistä. Katsotaan jääkö pois kun Nyyti syntyy. Herkkuperse olen ollut aina. Erityisesti makean himo on järkyttävä. Olen myös ahmimiseen helposti taipuva, vaikken ole vuosiin enää oksennellutkaan. Tasainen ateriarytmi on siis minulle elintärkeeä, ettei iltaisin sortuisi ahmimaan. Ei pelkästään ne kilot, mutta se kamala paha olo, vatsavaivat ja epäterveellisyys... Huoh.

Yritän myös ottaa (tai siis mies saa ottaa :D ) tästä lähiten kuvan n. 2 vk välein. Olisi kiva saada kuvasarja kasvavasta vatsasta :) Täytyy laittaa tuo n. 2 vk välein, sillä haluan kuvan silloin kun en ole hirvittävän turvonnut ja vatsa on toiminut. Se vääristää minulla nimittäin ihan hirväesti, vatsani turpoaa nimittäin aina kamalaksi palloksi.

11+4

11+0

Nää mun blogiyrityksen tuppais aina tyssäämään. :((

Kaikki on mennyt mukavan ihanasti :) Ja vielä tyyppi keikkuu matkassa mukana! Tänään alkaisi viimeinen korkean riskin viikko.. Tietysti itse pidän sitä 13+0 vasta omana luotettavana ajankohtana edellisen negatiivisen kokemuksen vuoksi....

17.7 kävimme yksityisellä varhaisultrassa. Emme kuitenkaan omalla lapsettomuusklinikalla, sillä koko klinikka jäi juuri kriittiseen aikaan kokonaan lomalle. Ultrassa meille heilutteli (jos se papu nyt kauheasti heilutteli) ihan viikkoja vastaava pieni oma Nyyti. Tuolloin oli 7+1. Sydän löi kovasti ja lääkäri kuunteluttikin meille hetken sitä kuminaa <3 Kyselin alkuraskaudessa käytettävistä "tukilääkkeistä" ja hän kirjoitti minulle Lugesteron (progesteronia sisältävän) nimisen lääkkeen käytettäväksi viikolle 12 saakka. Tuon lääkkeen tarkoituksena on tukea omaa hormonitoimintaa alkuraskaudessa, ennen kuin istukka alkaa erittää kunnolla omia hormoneitaan.

Soittelin kylläkin omalle lääkärillemme heti kun hän palasi lomalta ja kyselin käyttämistäni lääkkeistä. Lugesteronista hän oli sitä mieltä, ettei olisi ollut pakollinen ja kannattaisi käyttää vain viikolle 10 saakka. Thyroxinia hän käski jatkaa samalla annostuksella (50 uq /vrk) edelleen, sillä TSH arvoni oli pysynyt hyvänä.

Ensimmäisessä neuvolassa kävimme miehekkeen kanssa yhdessä 22.7. Äitiysneuvolan terkka on oma työkaveri, mutta hän on niin huippu tyyppi että ajattelin käydä raskausajan hänen luonaan. Eikä hän kuitenkaan ole lähimpiä työkavereita eikä toimi samassa työpisteessä.

Koska itse työskentelen neuvolassa, on minulla ihana työetu: Kokeilin etsiä ensimmäistä kertaa Nyytin sydänääniä viime viikolla 4.8 ja sieltähän ne löytyivät :) Pakkohan niitä on ollut kuunnella sitten aina silloin tällöin :D <3 Olin ihan varautunut etten saa niitä kuuluviin vielä pitkään aikaan, sillä minulla on hyvin taaksepäin kääntynyt kohtu. Ensi viikolla 18.8 on sitten ensimmäinen virallinen alkuraskauden ultra. Jännittävää!

Pahoinvointi on alkanut hellittää ja olo on ollut ihan kohtuullinen. Tai en tiedä onko kyse nyt ihan siitä perinteisimmästä raskauspahoinvoinnista, sillä sitä ei esiinny aamuisin/aamupäivisin ollenkaan. Töissä on hyvä olla aina. Mutta ne iltapäivät ja illat.... Oksetti ja heikotti. Ei jaksanut tehdä yhtään mitään. Oksensin kuitenkin muistaakseni vain kaksi kertaa. Olen kyllä hyvin ei-herkästi pahoinvoivaa tyyppiä, harvoin vatsataudissakaan laatta lentää. Lisäksi olen ollut turvonnut kuin muumi. Suoli toimii kunnolla ehkä 2 kertaa viikossa ja vatsa on välillä ihan pirun kipeä. Kyllä, juon vettä ja syön kuitua jne, mutta eipä se paljoa auta. Ihanaa kun on nyt jo tuollainen turvonnut seitsemännen kuun kamala vatsa <3 Välillä onneksi helpotaa ja turvotus vähän laskee. Olen miettinyt tuota takakohtua, että kuinkahan paljon vaikuttaa siihen, milloin vatsa pullahtaa esiin, vai vaikuttaako ollenkaan...

7+1

Hyvä olo 5+2

Porukoilla vierähti muutama päivä keski-Suomen suunnalla. Mutta eipä sitä tullut sielläkään ajatelleeksi mitään muuta. Skumppaa tarjoiltiin taas tavan mukana, joten oli pakko kertoa.. Ja sitten tietysti miehen porukoille. Toivon vain ettei tarvitsisi alkaa selittelemään ikäviä uutisia kun ollaan näin varhain liikkeellä :(

Väsymystä on ilmassa edelleen, mutta muuten "menkkakivut" ja paha olo ovat olleet taka-alalla tällä viikolla. Tietysti lueskelin taas, että "oireiden väheneminen, kun ei tunnu enää 'raskaalta', voi viitata keskenmenoon kun HcG vähenee..". Mutta eilen edelleen testissä tulipunainen viiva, melkeinpä tummempi kuin kontrolliviiva ja tänään Clear Blue sanoo 3+.

Kaksi viikkoa varhaisultraan.. Päivät menevät niin hitaasti.

dpo 9

dpo 11

kp 31 dpo 14 rv 4+0

dpo 12

4+5

5+1

                                 

5+2

4+0

Kuukautisten perusteella nettilaskurit antavat tuloksen 4+3. Olen kuitenkin hyvin varma, että Pregnyl-injektion vuoksi hedelmöityspäivä on ollut 10.-11.6, eli hedelmöitysajankohdan mukaan raskausviikkoja on nyt 4+0 tai 4+1 (kiertoni on ollut epäsäännöllinen, mutta laskureihin olen laittanut kierron pituudeksi 31).

Tänään on kierron 31. päivän ilta, eivätkä kuukautiset ole vielä alkaneet. Plussa näkyy 25 IU - tarkkuuden testeissä selkeänä, muttei ole erityisesti viimeisimmästä tummunut. Joka on todennäköisesti hyvä, sillä huomenna on periaatteessa vasta ensimmäinen päivä kun(JOS) kuukautiset olisivat jääneet pois. Lueskelin nimittäin kauhukseni, että "liian" korkea HcG-pitoisuus voisi viitata kohdunulkoiseen raskauteen. Tai positiivisessa mielin kaksosraskauteen :) (Olisikohan siellä Nyytin seurana Tuittu??!) Clear Blue - testin mukaan kuitenkin on edelleen 1-2 viikkoa hedelmöityksestä, joka vastaa tämänhetkistä tilaa.

Alan siirtymään ajatuksissani hiljalleen pois pregnyl-lääkkeen aiheuttamasta virheellisestä plussasta. Lääkkeestä on kulunut nyt jo 15 vrk, joten plussan ei varovaisempienkaan viitteiden mukaan pitäisi olla enää lääkettä. Olen siis siirtynyt seuraavaan vaiheen ajatteluun (lue pelkäämiseen) eli kemialliseen raskauteen (hedelmöitys tapahtuu, mutta munasolu ei kiinnity) tai varhaiseen keskenmenoon. Ravaan siis vessassa jatkuvasti joko pissalla tai tarkistamassa ovatko kuukautiset jo alkaneet.

Stressi ei tee hyvää, tiedän. Aloitin lomani juhannuksesta, eli olen huonoimpaan aikaan lomalla. Yksin kotona miettimässä ilman erityistä tekemistä. Viikonloppuna onneksi kavereitten kanssa laivalle (OMG OMG miten naamioin limpparipullot sidukoiksi? (ei vaan)) ja ensi viikolla vanhempien tykö käymään, jolloin saa muuta ajateltavaa.

Olen ollut hirveän väsynyt ja nukkunut hyvin paljon. Tämä voi kylläkin johtua ihan loman aloituksesta ja stressin purkautumisesta. Muita "oireita" (joita todellakin olen löytänyt nyt vain kuvittelemalla kovasti) on kummallinen "kestokrapula" aamupäivisin ja kuukautiskivut alaselässä ja alavatsalla. "Menkkakivut" aiheuttavat valkovuototuhruttamisen kanssa entisestään jatkuvasti sen tunteen "NYT ne kuukautiset alkoivat!"

Kun tämä viikkon on ohi, kuukautiset ovat oikeasti jääneet pois. (Femarin pitäisi muodostaa säännöllinen kierto.) Sitten on yksi rajapyykki ohitse. Seuraava voi olla varhaisultra, jonka ajattelin varata 8-viikolle 18.7.14 (7+3), jolloin sydämen lyönti voitaisiin saada näkyviin. Siitä seuraava voi olla sitten np-ultra 10-12 viikolla ja seuraava rv 13 (juu, 12 on se korkeimman riskin raja, mutta sen yli ollaan jo kerran päästy). Siitä eteenpäin kaikki onkin minulle "uutta" ennenkokematonta maailmaa.

Saisinko hypätä aikakoneeseen ja nähdä jo pikkuisen Nyytin sydämen lyövän?

Nyyti

Raskaus (alku, alkio, yritys, onnistuminen kuitenkin) sai tänään työnimen. Jokainen raskaus on minulle potentiaalinen kokonaisen ihmiselämän alku. "Aini" menehtyi vain viikoilla 12+5, mutta hän säilyy silti muistoissani kokonaisena arvokkaana elämänä. Toivottavasti Nyyti viihtyy luonamme vielä näkyväksi elämäksi saakka.

Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen, 
hän ihan yksin asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen. 
Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
hän sytytteli yöllä lamppujaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä
ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä. 
Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan
kun kaikki mönkiäiset lohduttavat toisiaan. 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin: 
on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin. 

Kun aamun harmaa usva kaiken peitti
ja valo vielä nukkui hämärässä, 
hän huolestuneen katseen ulos heitti
ja tuumi että selvittiinhän tässä-
vaan hattuni mä kyllä ennen syön 
kuin vietän täällä seuraavan yön. 
Hän usvan turvin pakeni ja katos kokonaan
ja ovet auki jätti hän ja lamput palamaan. 
Ja jälkeenpäin hän harmitteli omaa tyhmyyttään
kun sateen sekä tuulen päästi taloon pesimään. 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja kertois että uusi
ja onnellinen perhe muutti taloon kello kuusi. 

Ja nyyti kulki vaan ja kulki maailmalla, 
ei nähnyt missään tutun tuttua. 
Ja vaikka kansaa oli paljon kaikkialla
ei nyyti aloittamaan päässyt juttua
kun sanomaan ei kyennyt; kas heipä hei! 
Nyt juteltaisko hiukan vaiko ei? 
Siis neljä vilijaanaa ajoi vihellellen ohi siitä. 
Kun homssuja on kahdeksan, ei yhdet vaunut heille riitä. 
Ja mymmeli kai sitoo seppelettä kaulalleen, 
vaan nyyti juoksi piiloon, oli hiljaa yksikseen. 
Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin: 
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin. 

Kun matkalaukku painoi, nousi kuuma hiki 
ja ahtaat kengät hiersi kantapään. 
Kun illan pitkät varjot saapui vihdoin liki
ei ollut varpaistakaan enää mihinkään. 
On laukku sentään hyvä, eipä uskoiskaan
niin hyvin sille sopii nyyti istumaan. 
Ja silloin tuuli lumoavan soiton meren takaa toi, 
kun muikkunen se kesän poukamassa musisoi. 
Ja laukkua ei muikkusella ollut, eikä koskaan tule olemaankaan
ja kenkiä ei vihevien niityn poika tunne ollenkaan. 
Siis kuka lohduttaisi nyytiö: on laulun mahti
suurempi kuin laukun. Siitä askeleelle tahti! 

Ja nyyti kulki uuvuksissa länttä kohti, 
hän yksin oli, yksin, yksin niin. 
Kas, hemuleitten puisto valaistuna hohti
ja raketteja siellä ammuttiin, 
ja kansaa puitten alla karkeloi
kun pelit pelasi ja soitto soi! 
On karusellit täynnä homssuja (kolmetoista kaikkiaan, 
sai nyyti lasketuksi) ja heidän ilmapallojaan! 
Ja iso hemuli söi ison pannukakun hilloineen, 
vaan nyyti oli taaskin ihan yksikseen. 
Siis kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: ei kukaan
sinua huomaa ellet itse mene mukaan! 

Niin nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean. 
Hän astui varovaisesti hienoon santaan, 
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman. 
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi, 
ja kauaksi on jäänyt hemuleitten raskas tömistys
ja kadonnut on mörön kauhistava mörköys. 
Siis nyyti riisui kankänsä ja huokaisi: hohoi, 
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi? 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään. 

Ui valtameren mustaa aavaa pitkin
niin yksinäinen pullo, ui ja ui
ja lipui rantaan, kuten arvasitkin,
ja pullopostipulloks paljastui.
Sen kirje oli lyhyt, suruinen,
ja vesi oli tahrannutkin sen.
Vaan nyyti tavasi ja luki, selvän sai
ja auttoi siinä kirkas kuutamokin kai:
…niin kauheasti pelkään mörön mörinää
kun hämärässä olen ihan ilman ystävää…
siis lohdutathan minua, jos olet kiltti peikko,
on pimeää ja olen pieni tuittunen ja heikko…

Se kirje oli nyytin ensimmäinen.
Hän kätki sen siis taskun sopukkaan.
Ja koska tuittu oli myöskin yksinäinen 
ja sitä paitsi tyttö sekä peloissaan,
kas, nyyti tuli rohkeaksi niin,
kuun alla ui ja vaipui haaveisiin,
ja sitten laukun tyhjensi, sen teki veneekseen,
ja kengät jäivät rannalle ja hattu kivineen,
kun maininkien viemänä hän lähti seikkailuun.
Ja kesäyö on kaunis yö, kun yö on heinäkuun,
kun joku jotakuta kohta lohdutella saa
ja kaikki muuttuu uudeksi, kun seikkailukin odottaa.

Ja aamun taivas oli pilvinen ja harmaa
kun valaat suihkuttivat ilokseen.
Ja hemulikin pulikoitsi: ihan varmaa
on että vesi kylmää on! Se huusi varpailleen.
Nyt nyyti tervehti ja sanoi: jossain päin
me varmaan tapasimme äskettäin!
Kas, vilijaana siinä vilkutteli veneestään
ja homssut soutelivat -nyyti laski yhdeksään-
ja viides homssu tervehti ja nyyti huusi: hei!
mua kukaan ennen huomannutkaan ei!
Niin mielellään seurassanne viivähtäisin,
vaan kuka lohduttaisi tuittua, jos tänne jäisin.

Jo häämöttivät vuoret takaa horisontin,
nuo villit asuinsijat mörköjen.
Yhdeksäntoista homssun ja yhden rontin
kun nyyti näki kalastavan laulellen,
hän virkkoi: suokaa anteeksi jos muuan matkamies
nyt kysyy: onko tuittu ollut täällä kukaties?
On, lauloi rontti, -tuittu hiukset valloillaan.
Hän karkas eilen kotoaan ja oli suunniltaan.
Vaan minne juoksi, missä on hän, sitä tiedä en,
sen mörkö tietäköön, kai tietääkin, niin arvelen.
Vaan kuka lohduttaisi tuittua, en tiedä ollenkaan
kun olen lomalla ja kalastelen vaan.

Kun vähitellen illan hämärässä
nuo karvamönkiäiset esiin käy
ja kihisevät kiilusilmin pimeässä
-ei niistä totisesti muuta näy-
niin yksinäinen nyyti parka, pieni peikko
kai koetti olla suuri eikä yhtään heikko…
kun sitten vuorten takaa kuuluu mörön mörinää 
niin nyyti heti ensimmäiseen koloon lymyää
ja ryömii sieltä äkäisenä jalkaa polkien:
en melkein yhtään pelkää nyt kun olen kiukkuinen!
Mun täytyy lohdutella tuittua, en saa nyt olla arka!
Hän pelkää viesä enemmän, se pikku tuittu parka.

On tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta
ja mörkö niin kuin vuori tuijottaa,
ja jäinen maa on täynnä kammotusta,
kun kuustakin pois värit putoaa.
Ja nyyti sanoi: helppoa ei tule olemaan!
Tuo mörkö on niin kamala etten luullutkaan!
No ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi
ja sitten hampaat mörön häntään jotta kipunoi!
Ja mörkö ällistyi ja juoksi pakoon yksi kaksi -
siis tuittu kyynelien läpi näki nyytin voittajaksi.
Ei pienen tuitun peloittelu ole vaikeaa,
ja lohduttelu, arvaathan, on vielä helpompaa

Noin vaiti katsoivat toisiansa, 
nyyti, tuittu, kuutamossa kuu.
Ei ihme vaikka nyyti jaloistansa 
kävikin heikoksi ja mykistynyt suu
ujosti sanoi vain: kirje vois
kai kaiken selvittää -ja meni pois!
Hän tahtoi kirjoittaa -näkinkengästään
ja hemulista ja kuinka yksinään 
hän oli -ajatuksistaan ja pelostaan.
Hän yritti ja yritti, ei päässyt alkuunkaan.
Jos tahdot, lukijani, heitä lohduttaa,
kirjoita nyytin puolesta, niin tuittu kirjeen saa.

Ja tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
ja nimenkin hän tarkaan tavasi.
Ah, posket punaruusut häntä puki
ja nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä,
nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!