Äitiyspoli 35+

Eilen olin käymässä pelkopolilla. Koska ajat ovat siellä tällä hetkellä niin kortilla, minulla olikin aika lääkärille, eikä synnytyspelkoihin erikoistuneelle kätilölle. Eipä siinä, lääkäri ja paikalla oleva kätilö olivat tosi mukavia ja asiallisia. Lääkäri teki myös (jo nyt??) synnytystapa-arvion. Tyyppi on raivotarjonnassa, kohdunkaulaa on jäljellä vielä 2,5cm ja suu on vielä ihan kiinni. Vauva vaikutti olevan nyt n. 2335+ g eli hieman keskiarvoa pienempi. Lantioon nähden pitäisi hyvin mahtua siis tulemaan. Jos tyyppi siis kasvaisi käyrien mukaan, niin laskettuun mennessä hän olisi sitten reilu kolmikiloinen. Lääkärin sanoin "oikein hyvän kokoinen synnytettävä". Sydänkäyrä oli myös loistava ja hän liikuskeli aktiivisesti. Kaikin puolin kaikki siis edelleen mallikkaasti, osaltaan rauhoitti taas hieman :) (Myös pojan pallurat olivat kuulemma niin selkeät ettei voi erehtyä ;).
 Lääkäri myös jutteli, että jos kovasti alkaisi hermostuttamaan, niin käynnistys olisi mahdollista sopia laskettujen päivien tuntumaan!? Se jo ajatuksenakin helpotti, ettei tarvitsisi kärvistellä ensisynnyttäjänä sinne 41+5 saakka. Vaikka kaikkein parastahan tietysti olisi, että synnytys lähtisi luonnostaan käyntiin.
 Seuraava aika polille on ns. tutustumiskäynti kätilön kanssa, ajan sain ruuhkan vuoksi vasta 24.2 eli silloin 39+. Voisin tuolloin vihjailla jospa saisikin kontrollin jo siitä seuraavalle viikolle 40+ ...

21.1.15 (neuvola) 34+3

paino: 71,7 kg (+50g/vk)
turvotukset: +-
rr: 122/79
u-prot: -
u-gluk: -
b-Hb: 126
sf: 32
tarjonta: rt
syke 140+
liikkeet: ++

28.1.15 (ä-poli) 35+

rr: 117/77
painoarvio: n. 2335g
tarjonta: rt
kohdunsuu: kiinni (edellisillä kerroilla 17.12, 15.10 ja 27.8 kiinteä)
pituus: 2,5 cm (edellisillä kerroilla 27.8 4 cm, 15.10 3cm, 17.12 3 cm)

Sairaalakassi

Huomenna pamahtaa viikkoja täyteen 35 :) Olo on ollut tämän viikon mukavan neutraali, ilman sen suurempia särkyjä. Suppareita (ei-kipeitä ja epäsäännöllisiä) tulee jonkin verran, mutta melkein harvemmin kuin vielä parisen viikkoa sitten.. Älkää nyt loppuko kokonaan sentään.

Viikko on mennyt koirien kanssa lenkkeillessä ja kotona jumppaillessa. Kirpparilla pyörähdin myös mutkan ja muovipussillinen tavaraa päätyi mukaan. Nyt on kaikki ensimmäisten kuukausien vaatteet valmiina. Viime viikonloppuna tyypin huone tuli valmiiksi, joten sitä on myös saanut järjestellä :) Huone alkaakin olemaan ihan viime silausta myöten valmis <3 Tulokkaan toimitusta odotellessa :D

Sain myös koottua sairaalakassin lähtövalmiuteen.

Synnytykseen:

- Kaurapussi
- Hierontaöljy

Hygienia:

- Shampoo
- Hoitoaine
- Suihkugeeli
- Lanolin - voide
- Perusvoide
- Huulirasva
- Hammasharja ja - tahna
- Peili, harja, ponnari
- Liivinsuojuksia
- Siteitä

Omaan viihtyvyyteen:

- Läppäri + adapteri
- Lukemista
- Kännykkä + laturi
- Kamera, muistikortti, laturi
- Kuulokkeet
- Naposteltavaa (tuli jo syötyä kertaalleen ennen kuin ehti kuvaan)

- Omat kotiutumisvaatteet
- Alusvaatteita
- Imetysliivit
- Äitiyskortti

Vauvalle:

- Tutti ja vaippa (varmuuden vuoksi)
- Harso
- Soiva unilelu (tuttu melodia)
Kotiutumiseen:
- Body
- Housut
- Välihaalari
- Sukat, tumput, myssy
- Villasukat, - lapaset ja - myssy
- Turvakaukalo ja kaukalopussi (isi tuo tullessaan)

Sairaalakassin sisältö

Synnytyspelko

Meinasin tästä aiheesta kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta teksti jäi pyörimään luonnokseksi piiitkäksi aikaa.

Neuvolassa aloin jo 20 viikon jälkeen avata terkkarilleni aihetta "minun synnytyspelkoni". Ajatuksissani olin pohtinut, että alkaisin hiljalleen siitä neuvolassa puhua, jotta mahdollisesti pääsisin sitten pidemmillä viikoilla puhumaan asiasta pelkopolille sekä synnytystapa-arvioon TYKS:iin. Ja että mitä, sain suuni auki ja pillahdin itkuun.. Eipä taas jälkikäteen hävettänyt kollegan edessä :D Vaikka eipä tuolla nyt ole oikeasti väliä, asiakas olen kuitenkin.

Tuttavien, ystävien sekä asiakkaiden kertomuksia kuunnelleena, sieltähän se pelko kumpuaa. Vaikka perustason "tietoa" on alan puolesta paljon, ei järkevä ajattelu aina auta pelkoon.
 Haluaisin ensisiajisesti yrittää alatiesynnytystä. Onnistuneesta alatiesynnytyksestä toipuisi itse parhaiten ja se olisi lapselle ja omalle kropalle se luonnollisin vaihtoehto. Minua ei pelota kipu tai oma kokemus lainkaan - pelkään vain hirmuisesti, että lapselleni sattuu jotain. Pelkään, ettei lapsi mahdukaan syntymään, jää jumiin, en jaksakaan ponnistaa, lapsi saa happivajeesta aivovaurion tai kuolee.... jne jne. Stressaan myös yliaikaisuuden riskeistä: istukan vajaatoiminnasta, irtoamisesta, kohtukuolemasta... Liikaa olen vain kuunnnellut kauhujuttuja sairaaloista, kun synnytystä vain pitkitetään ja pitkitetään eikä sektiopäätöstä tehdä ennen kuin ihan viime tipassa. Pahin kauhuskenaarioni onkin, että siellä on vastassa oikein vanhojen ja perinteisten synnytysten kätilö-lääkäri - kokoonpano, joiden motto on: "Meidän vuorollahan ei sektioon mennä!".
 Sitten kun olet siellä maannut usean päivän käynnisteltävänä ja supistuskivuissa ja lopulta kun olet sen verran auki, että saisit ponnistaa, et vain jaksa enää. Ja lopulta lapsikin väsyy ja sydänäänet laskevat ja päädytään kuitenkin hätäsektioon. Näitä tarinoita on ihan liian monta, asiakkailta, ystäviltä, tuttavilta.. TYKS on kaiken lisäksi saanut vielä noottia "liian suurista sektiomääristä", joten pelkään että sitä joutuu kiusattavaksi vielä entistä pidempään.

Koska olen hölmö, pelkään myös näistä asioista puhuessani saavani "vaikean asiakkaan" - leiman. Vaikka ei - sillä - ole - oikeasti - mitään - väliä. Minun elämäni, minun kokemukseni. Täytyisi vain yrittää saada omaan päähän, ettei ole mitään väliä mitä joku minusta ajattelee jälkikäteen.

Sainkin pelkopolilähetteen viimeksi kun olin neuvolassa. Aikaa siis odotellessa, katsotaan millainen täti on vastassa :)

Muuten raskaus on edennyt ilman mitään komplikaatioita (kopkop). Aika kulkee eteenpäin ja nyt eletään jo viikkoja 34+2! Vähän, mutta silti niin paljon aikaa vielä jäljellä! Pääsin ennen joulua sairaslomalle, sillä päänsäryt eivät vain hellittäneet. Aloin olemaan niin tolkuttoman väsynyt ja uupunut ja stressaantunut ja ärtynyt siihen jatkuvaan huonoon oloon. Ahdistelin pitkään ajatuksia "minun on pakko jaksaa loppuun, jotta jätän hyvän kuvan itsestäni!", mutta onneksi oma terkka ja ystävät saivat taottua päähäni, ettei sitä aina vain tarvitse jaksaa. Olo hellitti jouluna hiukan ja oli ihanaa lomailla ja rentoutua. Nyt takana on taas huonompi pari viikkoa. Särkyä ja huonoa oloa, ei ole paljon muuta jaksanut kuin maata ja nukkua. Koirien kanssa on kuitenkin kiva ollut lenkkeillä kirpeässä ilmassa (paitsi että on tappavan liukas sää) ja kotona on mukava tehdä kotipumppia. Tästä huolimatta paino vain tasaisesti nousee, tein mitä vain :D Välillä paino ja hyllyvä olo ahdistavat enemmän, välillä vähemmän. Jouluna tietysti tuli enemmän herkuteltua ja ylensyötyä, muuten olen ollut hyvin kurinalainen ruuan suhteen. Turvotusta on tullut hieman enemmän, muttei vielä tuhottomasti. Ehkäpä sitä joskus vielä pääsee aikaisempiin mittoihin ja kuntoon...

1.12.14 27+1

- paino: 70 kg (muutos 644/vk !)
- turvotus: +-
- RR: 131/81
- u-prot -
- u-gluk -
- keto + (työpäivän aikana ei ollutkaan näköjään tullut juotua riittävästi...)
- sf: 25
- syke: 143+
- liikkeet: ++

Tämä käynti pelästytti, sillä paino oli hypännyt viikonloppuna kahdella kilolla, turvotusta oli tullut, verenpaineet olivat hieman nousseet ja olo oli ollut erityisen huono. Sainkin tehtäväksi mittailla kotona verenpaineita ja seuraavalle viikolle ylimääräisen ajan.

11.12.14 28+4

- paino: 69,6 kg (muutos -280g)
- RR: 131/79
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 26
- syke: 145+
- liikkeet: ++

Turvotus oli laskenut ja painokin hieman tasoittunut. Kotona verenpaineet ovat aina paljon paremmat (luokkaa 110/70) kuin neuvolassa, joten en ollut niistä hirveän huolissani.

7.1.15 32+3

- paino: 71,6 kg (muutos +500)
- RR: 114/76
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 30
- syke: 138+
- liikkeet: ++

Alkuaikoina sanoin, että pidän +12 kg ehdottomana maksimina :D Eipä taida toteutua, vielä on viikkoja liikaa jäljellä. Aamupaino on kotona pyörinyt nyt pitkään 71,6 kg tuntumassa, joten huomisen neuvolassa vaatteet päällä se on taas 1,5 kg enemmän -.-

32+3

Masuni on säästynyt kokonaan vielä ilman arpia! Olen tästä hyvin iloinen, mutta myös yllättynyt. Odotin, etät ihoni repeilisi tässä vaiheessa jo kovasti, sillä lantioni ja tissini ovat täynnä vaaleita "raskaus"arpia murrosiän muistona. Tissini alkoivat nyt raskaudessa reipeillä jo 20-viikon tuntumassa, mutta vähällä on päästy! :)

Vauvanvaatteita ja isyyspakkaus

Koska lastenhuone on vielä vaiheessa (remonttimiehet aloittivat tänään väliseinän työstöä) suuntasin pesärakennusviettiäni shoppailuun, sekä väkersin miehekkeelle isyyspakkauksen.

Isyyspakkauksen sisältö:

Käyttöohjeet:
- Vauva – omistajan opas
- MLL:n Vauvanhoito – opas
- Käsiteltävä varoen - opas

Yhteisiin ruokailuhetkiin:
- Tähtää ylemmäs isi! - ruokalappu
- Ensilusikka
- Sideharso

Ja jos tissi ei ole käden ulottuvilla…
- Tuttipullo
- Äidinmaidon korvike

Yhteiseen seurusteluun:
- Ensilelu
- Pekka ja Pupu lääkärissä – kirja
- Lasten lääkäritarvikkeet

Avuksi arkeen:
- Mute – button (tutti)
- Korvatulpat
- Hengityssuojia
- Suojahansikkaita
- Käsidesi
- Melatonin 1 mg
- Cofi Tabs 100 mg
- Ibumet 400 mg
Tsempiksi kireisiin hermoihin:
- Suklaata
- Energiajuoma
- Olut (1 kpl)

Hätäavuksi:
- Vapaudu vaipanvaihdosta – kortit (3 kpl)
- Kirjallinen lupa-anomus kotoa poistumiselle
- Tärkeimmät yhteystiedot - muistikortti

Isyyspakkaus

Rakenneultran jälkeen uskalsin ostaa ensimmäisiä juttuja vauvalle. Kävin miehen siskon kanssa tuolloin kirppiksellä ja mukaan löysi aimo kasa ihania vauvan vaatteita <3 Säkillinen tavaraa ja kaikki maksoivat yhteensä n. 50e. Kirppiksillä pyöriminen on ihanaa :) Myöhemmin sain miehen siskolta vielä säkillisen heidän 1v 3 kk lapsen vanhoja vaatteita. Tori.fi:stä löysin myös hyvännäköiset Emmaljungan yhdistelmärattaat. Kävin katsomassa rattaita ja ne osoittautuivat niin siisteiksi ja hyväkuntoiseksi (kahdella lapsella käytetty), että päädyin ostamaan ne 250e:llä. Mukana tuli kopan lisäksi vaihdettava istuinosa vanhemmalle lapselle sekä sadesuoja. Mallista en nyt ole ihan varma, vuosimalli on 2007 tai -8.

Vaatteisiin kun lisää vielä äitiyspakkauksen, niin koossa alkaa olla kaikki tarpeellinen. Kuitenkin, koska en ollut ostanut mitään uutta, oli minun pakko päästä shoppailemaan vähän "ylimääräistä" turhukettakin :D Hennesiltä ja Lindexistä löytyi ihania vaatteita, mutta kyllä ne piru vie maksavat.. Ja nuo pienet 56-62 vaatteet mahtuvatkin niin vähän aikaa päälle...

Pyrin vaatteissa, sisustuksessa ja muussakin härpäkkeessä maltilliseen sukupuolineutraliuteen. En tykkää ajatuksesta, että lasta aletaan jo syntyessä kasvattaa johonkin vaaleanpunaiseen tai -siniseen muottiin. Eläin-, nalle - tms. kuosit ovat muutenkin mieleen <3 Okei, yksi turkoosi autobody pääsi mukaan Lundexiltä ja on tällä hetkellä yksi suosikeistani :) Mutta vaikka Nyyti olisikin päättänyt vedättää meitä kaikkia ja olisikin tyttö, hän ihan varmasti saa sen päällensä sairaalasta kotiuduttaessa :D

Kirppislöytöjä

Uusia vaatteita H&M, Lindex

Emmaljungan yhdistelmärattaat

Uuteen vuoteen

Huomenna tulee viikkoja tasan 32 <3 Eipä siis tarvitse paljoa ihmetellä edellisvuoden parhaita hetkiä, sillä vuoden suurin ihme muistuttaa vielä jatkuvasti olemassaolostaan vatsanpeitteiden alla :)

Jos mietin viime vuoden joulua ja uutta vuotta, en olisi uskaltanut hurjimmissa unelmissanikaan kuvitella olevani näin pitkällä, elämässä unelmaani... Toivoin viime vuonna uuden vuoden hiljaisena toiveena (kuten niin monena edellisenä uutena vuotena), että tänä vuonna onnistuisin tulemaan raskaaksi. Toivoin onnistumista edes raskautumisessa, sillä jo se olisi ollut minulle ihme ja toiveiden täyttymys.

Niin, eihän mikään vieläkään ole 100% varmaa, mutta onko sitten koskaan. Olen lähes koko raskauteni ajan kuitenkin osannut elää hyvin tasapainoisesti mieleni kanssa. Alun epävarmuus ja menettämisen pelko varjostivat alun matkaa, mutta kun pääsin yli "edellisen pahan" (eli rv 12), olen ollut mielestäni hyvin huoleton. Ja hyvä niin, sillä murehtimalla ei kuitenkaan pystyisi mihinkään vaikuttamaan. Tietysti tulee päiviä ja hetkiä, kun äkillinen pelko valtaa äkkiä mielen ja meinaa syödä kaiken toivon. Mutta uskon, ettei ole olemassa sellaista odottajaa ja äitiä, joka ei kokisi välillä niitä tuntieta. Koska tunteet eivät hallitse päiviä, eivät vaikuta arkeen, menemisiin ja tekemisiin, luulen niiden olevan normaaleja hetkiä. Nyt olen jo äiti ja lapseni elämä on kokonainen ja arvokas, tapahtui mitä tapahtui. Hän ansaitsee mielestäni onnea, odotusta ja hehkutustakin tulevasta.

4D 21+2

Joulusta selvittiin, melkein järjissään :D Jostain käsittämättömästä syystä päädyin "pitämään joulun" meidän lukaalissamme. 23. päivä tänne siis pamahtivat minun äiti, isä, pikkuveli ja äidin äiti. Aattoillaksi tänne tulivat miehen vanhemmat sekä - sisko miehineen ja lapsineen. Hulinaa.. Panostin joulujärjestelyissä organisointiin: jaoin ruokatehtäviä hyvin pitkälti kaikille jotka olivat tulossa syömään aatoksi. Tämä helpotti hosteja kummasti, vaikka paljon jäi ostettavaa ja väkerreltävää myös isännille. Minun porukat lähtivät vasta 26.päivä, samalla kun lähdin miehekkeen kanssa kiertämään isovanhempia ympäri maakuntaa. Siinä kuluikin sitten koko viikonloppu. Touhua riitti, mutta oli kiva nähdä sukulaisia ja syödä runsaasti. Tästedes en hetkeen itse aijo liikkua yhtään mihinkään, sukulaiset saavat liikkua tänne katsomaan meitä ja tulokasta ensi kevään ajan, jos mielivät meitä nähdä :D