Flunssaaaa

Kauhea flunssa iski ja jäin kotiin ainakin täksi päiväksi. Kuumeinen olo ja räkää täynnä pää niin paljon ettei saa edes ajateltua. Nyt erityisesti pitää levätä ja yrittää syödä hyvin, mutta silti tulee aina huono omatunto kun jää töistä pois. En tiedä miksi, sillä olen varmaan vuosi sitten viimeksi ollut yksittäisiä päiviä poissa. Noh, siellä ne asiakkat odottavat kun sijaisia ei lyhyiksi aikaa oteta.. Että eipä siitä kukaan muu kuin itse maksa.

Olen katsellut netistä kotidopplereita, mutta päätin etten sellaista ala ostamaan etten skitsoaisi ihan täysin. Töissä kun pysty kuitenkin kuuntelemaan ääniä aina välillä. Noooh, huutonetistä löytyi sitten Angel Sounds mini-doppleri 20e melkein naapurista, niin arvaa kuka sen kävi hakemassa..... Olen toivoton. Noh, hyvin vielä kuuluu :D

Np ultra

Eilen päästiin katsomaan vihdoin taas pikkuista :)) Ultrassa kaikki näytti hyvältä <3 Niskaturvotus, pää ja aivot, nenäluu, vatsa. Tyyppi on vain niin syvällä takana ja rauhassa vielä että hyvä että sai käänneltyä laitetta sen verran että sai tutkittua. Siellä se vaan köllötteli ja suoristeli jalkoja ja laittoi kättä naaman eteen <3 Eipä paljoa edes hätkähtänyt vaikka ravisteltiin ja tökittiin. Ei kai se nyt ollu liian flegmaattinen? (Seuraava huolen aihe :D )

11+5

                               

Kerrottiin isovanhemmille.. Vaikka mua rupeskin ahdistamaan sitten heti. Voi kulta, pysy nyt meidän kanssa ja synny terveenä ja hyväkuntoisena, ole niin kiltti..

Raskaus&liikunta

Oon aina ollut tällanen perus vaiheittain liikkuja. Tulee kausia jolloin tekee paljon ja sitten taas kausia, ettei tule tehtyä erityisemmin mitään. Koirat onneksi pitävät aktiivisuustasoa joten kuten yllä aina. Laiskoina kausina liian helppoa niidenkin kanssa on kyllä mennä pellon reunaan tai järven/meren rannalle viskomaan keppiä :D

Puoli vuotta ennen raskautumista onnistuin pitämään ihanan aktiivisen tason yllä. Kävin salilla 2-4 x viikossa ja kävimme miehekkeen kanssa kick boxingin peruskurssilla kevään ajan 1-2x viikossa. Tähän lisäksi koirien kanssa lenkkeily, joka yleensä on reipasta käveyä. En ole käynyt hetkeen juoksu/hölkkälenkeillä, enkä nyt siis viitsi aloittaa sitä raskauduttuani. Kesällä tulee myös pyöräiltyä isomman koiran kanssa. Mielelläni pyöräilisin aina työmatkatkin, mutta nykyinen 25 km suuntaansa on liikaa... 10-15 km per. suunta olisi juuri otollisen kiva matka.

Salilla olen treenannut kahdelle päivälle jaetulla ohjelmalla. 1. päivänä rinta, selkä, hauis, vatsa 2. päivänä jalat, hartiat, ojentajat, vatsa. Yleensä teen toistoja n. 15 x 3.

Ennen raskautta kiloja minulla oli n. 60. Useamman vuoden se on pyörinyt siinä +/- 3kg 60-kilon hujakoilla.

Tiedän, liikunta on turvallista raskaana. Tiettyjä lajeja tietysti pitää välttää (ratsastus, taistelulajit, kovat hyppyliikunnat, alavatsaan kohdostivat rankat liikkeet ja toistuva/jatkuva yli 140 sykkeen liikunta) ja jo ennestään harrastettujen lajejen jatkaminen on turvallista. Silti.. Kun sai tiedon raskaudesta olin heti pelko perseessä kaiken mahdollisen suhteen. Ei auta järki ei. Lisäksi hirveä väsymys ja iltapäivien/iltojen pahoinvointi vei voimat puoleksitoista kuukaudeksi ihan täysin. En ole tehnyt lähes yhtään mitään.

Nyt alkaa vihdoin epävarmuus, ahdistus ja alakuloisuus väistyä ja pieni luottavaisuus tulevaa kohtaan nostaa päätään. Elän edelleen päivä kerrallaan, sillä pelko lamaannuttavasta surusta ja kivusta on hirmuinen. En kuitenkaan voi lakata elämästä. Ja kamalaa olisi huomata lapsen synnyttyä, että koko raskausaika on mennyt pelossa ja alakuloisuudessa, eikä koskaan ehtinyt iloita. En tiedä saanko koskaan kokea tätä enää uudestaan, joten pakko tästä on yrittää nauttia.

Nyt olen taas päässyt liikkeelle: lenkille koirien kanssa ja salille <3 Rakastan saliharjoittelua, juuri oman tahdin ja rauhallisuuden vuoksi. Liikunnan jälkeinen tunne on myös mahtava, miksi sen aina lässähtämiskaudella unohtaakaan :)

Olen lykännyt nyt ensimmäisen kolmanneksen aikana +3kg!! Varmasti iso osa on myös ihan turvotusta, mutta silti.. Olen ollut liikkumatta ja syönyt kuin porsas.... Keskimääräinen painonnousu raskauden aikana on +12 kg, joten pidän ad 72 kg ehdottomana maksimina. Nyt alkaa skarppaus ruuan suhteen! Tasainen ateriarytmi, kuitua ja kasviksia ja hedelmiä, ei lisättyä sokeria, ei turhaa lisättyä rasvaa.

Olen ollut kasvissyöjä (kananmuna ja maito ruokavaliossa) lukioikäisestä lähtien. Kalan jätin pois muutama vuosi sitten. Nyt otin kalan raskauden ajaksi ruokavalioon, sillä se vain on niin terveellistä. Katsotaan jääkö pois kun Nyyti syntyy. Herkkuperse olen ollut aina. Erityisesti makean himo on järkyttävä. Olen myös ahmimiseen helposti taipuva, vaikken ole vuosiin enää oksennellutkaan. Tasainen ateriarytmi on siis minulle elintärkeeä, ettei iltaisin sortuisi ahmimaan. Ei pelkästään ne kilot, mutta se kamala paha olo, vatsavaivat ja epäterveellisyys... Huoh.

Yritän myös ottaa (tai siis mies saa ottaa :D ) tästä lähiten kuvan n. 2 vk välein. Olisi kiva saada kuvasarja kasvavasta vatsasta :) Täytyy laittaa tuo n. 2 vk välein, sillä haluan kuvan silloin kun en ole hirvittävän turvonnut ja vatsa on toiminut. Se vääristää minulla nimittäin ihan hirväesti, vatsani turpoaa nimittäin aina kamalaksi palloksi.

11+4

11+0

Nää mun blogiyrityksen tuppais aina tyssäämään. :((

Kaikki on mennyt mukavan ihanasti :) Ja vielä tyyppi keikkuu matkassa mukana! Tänään alkaisi viimeinen korkean riskin viikko.. Tietysti itse pidän sitä 13+0 vasta omana luotettavana ajankohtana edellisen negatiivisen kokemuksen vuoksi....

17.7 kävimme yksityisellä varhaisultrassa. Emme kuitenkaan omalla lapsettomuusklinikalla, sillä koko klinikka jäi juuri kriittiseen aikaan kokonaan lomalle. Ultrassa meille heilutteli (jos se papu nyt kauheasti heilutteli) ihan viikkoja vastaava pieni oma Nyyti. Tuolloin oli 7+1. Sydän löi kovasti ja lääkäri kuunteluttikin meille hetken sitä kuminaa <3 Kyselin alkuraskaudessa käytettävistä "tukilääkkeistä" ja hän kirjoitti minulle Lugesteron (progesteronia sisältävän) nimisen lääkkeen käytettäväksi viikolle 12 saakka. Tuon lääkkeen tarkoituksena on tukea omaa hormonitoimintaa alkuraskaudessa, ennen kuin istukka alkaa erittää kunnolla omia hormoneitaan.

Soittelin kylläkin omalle lääkärillemme heti kun hän palasi lomalta ja kyselin käyttämistäni lääkkeistä. Lugesteronista hän oli sitä mieltä, ettei olisi ollut pakollinen ja kannattaisi käyttää vain viikolle 10 saakka. Thyroxinia hän käski jatkaa samalla annostuksella (50 uq /vrk) edelleen, sillä TSH arvoni oli pysynyt hyvänä.

Ensimmäisessä neuvolassa kävimme miehekkeen kanssa yhdessä 22.7. Äitiysneuvolan terkka on oma työkaveri, mutta hän on niin huippu tyyppi että ajattelin käydä raskausajan hänen luonaan. Eikä hän kuitenkaan ole lähimpiä työkavereita eikä toimi samassa työpisteessä.

Koska itse työskentelen neuvolassa, on minulla ihana työetu: Kokeilin etsiä ensimmäistä kertaa Nyytin sydänääniä viime viikolla 4.8 ja sieltähän ne löytyivät :) Pakkohan niitä on ollut kuunnella sitten aina silloin tällöin :D <3 Olin ihan varautunut etten saa niitä kuuluviin vielä pitkään aikaan, sillä minulla on hyvin taaksepäin kääntynyt kohtu. Ensi viikolla 18.8 on sitten ensimmäinen virallinen alkuraskauden ultra. Jännittävää!

Pahoinvointi on alkanut hellittää ja olo on ollut ihan kohtuullinen. Tai en tiedä onko kyse nyt ihan siitä perinteisimmästä raskauspahoinvoinnista, sillä sitä ei esiinny aamuisin/aamupäivisin ollenkaan. Töissä on hyvä olla aina. Mutta ne iltapäivät ja illat.... Oksetti ja heikotti. Ei jaksanut tehdä yhtään mitään. Oksensin kuitenkin muistaakseni vain kaksi kertaa. Olen kyllä hyvin ei-herkästi pahoinvoivaa tyyppiä, harvoin vatsataudissakaan laatta lentää. Lisäksi olen ollut turvonnut kuin muumi. Suoli toimii kunnolla ehkä 2 kertaa viikossa ja vatsa on välillä ihan pirun kipeä. Kyllä, juon vettä ja syön kuitua jne, mutta eipä se paljoa auta. Ihanaa kun on nyt jo tuollainen turvonnut seitsemännen kuun kamala vatsa <3 Välillä onneksi helpotaa ja turvotus vähän laskee. Olen miettinyt tuota takakohtua, että kuinkahan paljon vaikuttaa siihen, milloin vatsa pullahtaa esiin, vai vaikuttaako ollenkaan...

7+1