Raskaus&liikunta

Oon aina ollut tällanen perus vaiheittain liikkuja. Tulee kausia jolloin tekee paljon ja sitten taas kausia, ettei tule tehtyä erityisemmin mitään. Koirat onneksi pitävät aktiivisuustasoa joten kuten yllä aina. Laiskoina kausina liian helppoa niidenkin kanssa on kyllä mennä pellon reunaan tai järven/meren rannalle viskomaan keppiä :D

Puoli vuotta ennen raskautumista onnistuin pitämään ihanan aktiivisen tason yllä. Kävin salilla 2-4 x viikossa ja kävimme miehekkeen kanssa kick boxingin peruskurssilla kevään ajan 1-2x viikossa. Tähän lisäksi koirien kanssa lenkkeily, joka yleensä on reipasta käveyä. En ole käynyt hetkeen juoksu/hölkkälenkeillä, enkä nyt siis viitsi aloittaa sitä raskauduttuani. Kesällä tulee myös pyöräiltyä isomman koiran kanssa. Mielelläni pyöräilisin aina työmatkatkin, mutta nykyinen 25 km suuntaansa on liikaa... 10-15 km per. suunta olisi juuri otollisen kiva matka.

Salilla olen treenannut kahdelle päivälle jaetulla ohjelmalla. 1. päivänä rinta, selkä, hauis, vatsa 2. päivänä jalat, hartiat, ojentajat, vatsa. Yleensä teen toistoja n. 15 x 3.

Ennen raskautta kiloja minulla oli n. 60. Useamman vuoden se on pyörinyt siinä +/- 3kg 60-kilon hujakoilla.

Tiedän, liikunta on turvallista raskaana. Tiettyjä lajeja tietysti pitää välttää (ratsastus, taistelulajit, kovat hyppyliikunnat, alavatsaan kohdostivat rankat liikkeet ja toistuva/jatkuva yli 140 sykkeen liikunta) ja jo ennestään harrastettujen lajejen jatkaminen on turvallista. Silti.. Kun sai tiedon raskaudesta olin heti pelko perseessä kaiken mahdollisen suhteen. Ei auta järki ei. Lisäksi hirveä väsymys ja iltapäivien/iltojen pahoinvointi vei voimat puoleksitoista kuukaudeksi ihan täysin. En ole tehnyt lähes yhtään mitään.

Nyt alkaa vihdoin epävarmuus, ahdistus ja alakuloisuus väistyä ja pieni luottavaisuus tulevaa kohtaan nostaa päätään. Elän edelleen päivä kerrallaan, sillä pelko lamaannuttavasta surusta ja kivusta on hirmuinen. En kuitenkaan voi lakata elämästä. Ja kamalaa olisi huomata lapsen synnyttyä, että koko raskausaika on mennyt pelossa ja alakuloisuudessa, eikä koskaan ehtinyt iloita. En tiedä saanko koskaan kokea tätä enää uudestaan, joten pakko tästä on yrittää nauttia.

Nyt olen taas päässyt liikkeelle: lenkille koirien kanssa ja salille <3 Rakastan saliharjoittelua, juuri oman tahdin ja rauhallisuuden vuoksi. Liikunnan jälkeinen tunne on myös mahtava, miksi sen aina lässähtämiskaudella unohtaakaan :)

Olen lykännyt nyt ensimmäisen kolmanneksen aikana +3kg!! Varmasti iso osa on myös ihan turvotusta, mutta silti.. Olen ollut liikkumatta ja syönyt kuin porsas.... Keskimääräinen painonnousu raskauden aikana on +12 kg, joten pidän ad 72 kg ehdottomana maksimina. Nyt alkaa skarppaus ruuan suhteen! Tasainen ateriarytmi, kuitua ja kasviksia ja hedelmiä, ei lisättyä sokeria, ei turhaa lisättyä rasvaa.

Olen ollut kasvissyöjä (kananmuna ja maito ruokavaliossa) lukioikäisestä lähtien. Kalan jätin pois muutama vuosi sitten. Nyt otin kalan raskauden ajaksi ruokavalioon, sillä se vain on niin terveellistä. Katsotaan jääkö pois kun Nyyti syntyy. Herkkuperse olen ollut aina. Erityisesti makean himo on järkyttävä. Olen myös ahmimiseen helposti taipuva, vaikken ole vuosiin enää oksennellutkaan. Tasainen ateriarytmi on siis minulle elintärkeeä, ettei iltaisin sortuisi ahmimaan. Ei pelkästään ne kilot, mutta se kamala paha olo, vatsavaivat ja epäterveellisyys... Huoh.

Yritän myös ottaa (tai siis mies saa ottaa :D ) tästä lähiten kuvan n. 2 vk välein. Olisi kiva saada kuvasarja kasvavasta vatsasta :) Täytyy laittaa tuo n. 2 vk välein, sillä haluan kuvan silloin kun en ole hirvittävän turvonnut ja vatsa on toiminut. Se vääristää minulla nimittäin ihan hirväesti, vatsani turpoaa nimittäin aina kamalaksi palloksi.

11+4