4+0

Kuukautisten perusteella nettilaskurit antavat tuloksen 4+3. Olen kuitenkin hyvin varma, että Pregnyl-injektion vuoksi hedelmöityspäivä on ollut 10.-11.6, eli hedelmöitysajankohdan mukaan raskausviikkoja on nyt 4+0 tai 4+1 (kiertoni on ollut epäsäännöllinen, mutta laskureihin olen laittanut kierron pituudeksi 31).

Tänään on kierron 31. päivän ilta, eivätkä kuukautiset ole vielä alkaneet. Plussa näkyy 25 IU - tarkkuuden testeissä selkeänä, muttei ole erityisesti viimeisimmästä tummunut. Joka on todennäköisesti hyvä, sillä huomenna on periaatteessa vasta ensimmäinen päivä kun(JOS) kuukautiset olisivat jääneet pois. Lueskelin nimittäin kauhukseni, että "liian" korkea HcG-pitoisuus voisi viitata kohdunulkoiseen raskauteen. Tai positiivisessa mielin kaksosraskauteen :) (Olisikohan siellä Nyytin seurana Tuittu??!) Clear Blue - testin mukaan kuitenkin on edelleen 1-2 viikkoa hedelmöityksestä, joka vastaa tämänhetkistä tilaa.

Alan siirtymään ajatuksissani hiljalleen pois pregnyl-lääkkeen aiheuttamasta virheellisestä plussasta. Lääkkeestä on kulunut nyt jo 15 vrk, joten plussan ei varovaisempienkaan viitteiden mukaan pitäisi olla enää lääkettä. Olen siis siirtynyt seuraavaan vaiheen ajatteluun (lue pelkäämiseen) eli kemialliseen raskauteen (hedelmöitys tapahtuu, mutta munasolu ei kiinnity) tai varhaiseen keskenmenoon. Ravaan siis vessassa jatkuvasti joko pissalla tai tarkistamassa ovatko kuukautiset jo alkaneet.

Stressi ei tee hyvää, tiedän. Aloitin lomani juhannuksesta, eli olen huonoimpaan aikaan lomalla. Yksin kotona miettimässä ilman erityistä tekemistä. Viikonloppuna onneksi kavereitten kanssa laivalle (OMG OMG miten naamioin limpparipullot sidukoiksi? (ei vaan)) ja ensi viikolla vanhempien tykö käymään, jolloin saa muuta ajateltavaa.

Olen ollut hirveän väsynyt ja nukkunut hyvin paljon. Tämä voi kylläkin johtua ihan loman aloituksesta ja stressin purkautumisesta. Muita "oireita" (joita todellakin olen löytänyt nyt vain kuvittelemalla kovasti) on kummallinen "kestokrapula" aamupäivisin ja kuukautiskivut alaselässä ja alavatsalla. "Menkkakivut" aiheuttavat valkovuototuhruttamisen kanssa entisestään jatkuvasti sen tunteen "NYT ne kuukautiset alkoivat!"

Kun tämä viikkon on ohi, kuukautiset ovat oikeasti jääneet pois. (Femarin pitäisi muodostaa säännöllinen kierto.) Sitten on yksi rajapyykki ohitse. Seuraava voi olla varhaisultra, jonka ajattelin varata 8-viikolle 18.7.14 (7+3), jolloin sydämen lyönti voitaisiin saada näkyviin. Siitä seuraava voi olla sitten np-ultra 10-12 viikolla ja seuraava rv 13 (juu, 12 on se korkeimman riskin raja, mutta sen yli ollaan jo kerran päästy). Siitä eteenpäin kaikki onkin minulle "uutta" ennenkokematonta maailmaa.

Saisinko hypätä aikakoneeseen ja nähdä jo pikkuisen Nyytin sydämen lyövän?

Nyyti

Raskaus (alku, alkio, yritys, onnistuminen kuitenkin) sai tänään työnimen. Jokainen raskaus on minulle potentiaalinen kokonaisen ihmiselämän alku. "Aini" menehtyi vain viikoilla 12+5, mutta hän säilyy silti muistoissani kokonaisena arvokkaana elämänä. Toivottavasti Nyyti viihtyy luonamme vielä näkyväksi elämäksi saakka.

Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen, 
hän ihan yksin asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen. 
Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
hän sytytteli yöllä lamppujaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä
ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä. 
Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan
kun kaikki mönkiäiset lohduttavat toisiaan. 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin: 
on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin. 

Kun aamun harmaa usva kaiken peitti
ja valo vielä nukkui hämärässä, 
hän huolestuneen katseen ulos heitti
ja tuumi että selvittiinhän tässä-
vaan hattuni mä kyllä ennen syön 
kuin vietän täällä seuraavan yön. 
Hän usvan turvin pakeni ja katos kokonaan
ja ovet auki jätti hän ja lamput palamaan. 
Ja jälkeenpäin hän harmitteli omaa tyhmyyttään
kun sateen sekä tuulen päästi taloon pesimään. 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja kertois että uusi
ja onnellinen perhe muutti taloon kello kuusi. 

Ja nyyti kulki vaan ja kulki maailmalla, 
ei nähnyt missään tutun tuttua. 
Ja vaikka kansaa oli paljon kaikkialla
ei nyyti aloittamaan päässyt juttua
kun sanomaan ei kyennyt; kas heipä hei! 
Nyt juteltaisko hiukan vaiko ei? 
Siis neljä vilijaanaa ajoi vihellellen ohi siitä. 
Kun homssuja on kahdeksan, ei yhdet vaunut heille riitä. 
Ja mymmeli kai sitoo seppelettä kaulalleen, 
vaan nyyti juoksi piiloon, oli hiljaa yksikseen. 
Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin: 
jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin. 

Kun matkalaukku painoi, nousi kuuma hiki 
ja ahtaat kengät hiersi kantapään. 
Kun illan pitkät varjot saapui vihdoin liki
ei ollut varpaistakaan enää mihinkään. 
On laukku sentään hyvä, eipä uskoiskaan
niin hyvin sille sopii nyyti istumaan. 
Ja silloin tuuli lumoavan soiton meren takaa toi, 
kun muikkunen se kesän poukamassa musisoi. 
Ja laukkua ei muikkusella ollut, eikä koskaan tule olemaankaan
ja kenkiä ei vihevien niityn poika tunne ollenkaan. 
Siis kuka lohduttaisi nyytiö: on laulun mahti
suurempi kuin laukun. Siitä askeleelle tahti! 

Ja nyyti kulki uuvuksissa länttä kohti, 
hän yksin oli, yksin, yksin niin. 
Kas, hemuleitten puisto valaistuna hohti
ja raketteja siellä ammuttiin, 
ja kansaa puitten alla karkeloi
kun pelit pelasi ja soitto soi! 
On karusellit täynnä homssuja (kolmetoista kaikkiaan, 
sai nyyti lasketuksi) ja heidän ilmapallojaan! 
Ja iso hemuli söi ison pannukakun hilloineen, 
vaan nyyti oli taaskin ihan yksikseen. 
Siis kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi: ei kukaan
sinua huomaa ellet itse mene mukaan! 

Niin nyyti lähti siitä meren rantaan
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean. 
Hän astui varovaisesti hienoon santaan, 
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman. 
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi
ja meri oli tyyni ja yö heräsi, 
ja kauaksi on jäänyt hemuleitten raskas tömistys
ja kadonnut on mörön kauhistava mörköys. 
Siis nyyti riisui kankänsä ja huokaisi: hohoi, 
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi? 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään
ei kukaan nauti edes näkinkengästään. 

Ui valtameren mustaa aavaa pitkin
niin yksinäinen pullo, ui ja ui
ja lipui rantaan, kuten arvasitkin,
ja pullopostipulloks paljastui.
Sen kirje oli lyhyt, suruinen,
ja vesi oli tahrannutkin sen.
Vaan nyyti tavasi ja luki, selvän sai
ja auttoi siinä kirkas kuutamokin kai:
…niin kauheasti pelkään mörön mörinää
kun hämärässä olen ihan ilman ystävää…
siis lohdutathan minua, jos olet kiltti peikko,
on pimeää ja olen pieni tuittunen ja heikko…

Se kirje oli nyytin ensimmäinen.
Hän kätki sen siis taskun sopukkaan.
Ja koska tuittu oli myöskin yksinäinen 
ja sitä paitsi tyttö sekä peloissaan,
kas, nyyti tuli rohkeaksi niin,
kuun alla ui ja vaipui haaveisiin,
ja sitten laukun tyhjensi, sen teki veneekseen,
ja kengät jäivät rannalle ja hattu kivineen,
kun maininkien viemänä hän lähti seikkailuun.
Ja kesäyö on kaunis yö, kun yö on heinäkuun,
kun joku jotakuta kohta lohdutella saa
ja kaikki muuttuu uudeksi, kun seikkailukin odottaa.

Ja aamun taivas oli pilvinen ja harmaa
kun valaat suihkuttivat ilokseen.
Ja hemulikin pulikoitsi: ihan varmaa
on että vesi kylmää on! Se huusi varpailleen.
Nyt nyyti tervehti ja sanoi: jossain päin
me varmaan tapasimme äskettäin!
Kas, vilijaana siinä vilkutteli veneestään
ja homssut soutelivat -nyyti laski yhdeksään-
ja viides homssu tervehti ja nyyti huusi: hei!
mua kukaan ennen huomannutkaan ei!
Niin mielellään seurassanne viivähtäisin,
vaan kuka lohduttaisi tuittua, jos tänne jäisin.

Jo häämöttivät vuoret takaa horisontin,
nuo villit asuinsijat mörköjen.
Yhdeksäntoista homssun ja yhden rontin
kun nyyti näki kalastavan laulellen,
hän virkkoi: suokaa anteeksi jos muuan matkamies
nyt kysyy: onko tuittu ollut täällä kukaties?
On, lauloi rontti, -tuittu hiukset valloillaan.
Hän karkas eilen kotoaan ja oli suunniltaan.
Vaan minne juoksi, missä on hän, sitä tiedä en,
sen mörkö tietäköön, kai tietääkin, niin arvelen.
Vaan kuka lohduttaisi tuittua, en tiedä ollenkaan
kun olen lomalla ja kalastelen vaan.

Kun vähitellen illan hämärässä
nuo karvamönkiäiset esiin käy
ja kihisevät kiilusilmin pimeässä
-ei niistä totisesti muuta näy-
niin yksinäinen nyyti parka, pieni peikko
kai koetti olla suuri eikä yhtään heikko…
kun sitten vuorten takaa kuuluu mörön mörinää 
niin nyyti heti ensimmäiseen koloon lymyää
ja ryömii sieltä äkäisenä jalkaa polkien:
en melkein yhtään pelkää nyt kun olen kiukkuinen!
Mun täytyy lohdutella tuittua, en saa nyt olla arka!
Hän pelkää viesä enemmän, se pikku tuittu parka.

On tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta
ja mörkö niin kuin vuori tuijottaa,
ja jäinen maa on täynnä kammotusta,
kun kuustakin pois värit putoaa.
Ja nyyti sanoi: helppoa ei tule olemaan!
Tuo mörkö on niin kamala etten luullutkaan!
No ensin hurja sotatanssi rohkeutta toi
ja sitten hampaat mörön häntään jotta kipunoi!
Ja mörkö ällistyi ja juoksi pakoon yksi kaksi -
siis tuittu kyynelien läpi näki nyytin voittajaksi.
Ei pienen tuitun peloittelu ole vaikeaa,
ja lohduttelu, arvaathan, on vielä helpompaa

Noin vaiti katsoivat toisiansa, 
nyyti, tuittu, kuutamossa kuu.
Ei ihme vaikka nyyti jaloistansa 
kävikin heikoksi ja mykistynyt suu
ujosti sanoi vain: kirje vois
kai kaiken selvittää -ja meni pois!
Hän tahtoi kirjoittaa -näkinkengästään
ja hemulista ja kuinka yksinään 
hän oli -ajatuksistaan ja pelostaan.
Hän yritti ja yritti, ei päässyt alkuunkaan.
Jos tahdot, lukijani, heitä lohduttaa,
kirjoita nyytin puolesta, niin tuittu kirjeen saa.

Ja tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
ja nimenkin hän tarkaan tavasi.
Ah, posket punaruusut häntä puki
ja nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä,
nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!

25 IU

Tein tänä aamuna taas testin.. En vaan voi uskoa näihin :D Apteekin raskaustestejä tarttui ennen juhannusta mukaan, enkä sitten millään pakkauksesta löytänyt testin herkkyyttä. Olin siis toosi toosi iloinen kun testiin ilmestyi jo hyvin selkeä viiva ja apteekin sivuilta löysin tiedon, että ko. testi on herkkyydeltään 25 IU. :))

Saakohan näihin jo uskoa? Pregnyl-injektiosta on kulunut nyt 12 vrk 14 h. Jos se olisi kehossa vielä, olisiko se voinut hävitä ja tulla vahvistuvana uudestaan? Tuskin se näkyisi tuollaisen ajan jälkeen enää 25 IU testissä...

Haamu vahvistuu

Tänään haamunen on jo paljon vahvempi kuin 2pv sitten :) Lääkeplussa ei vahvistuisi, joten jotain on tapahtumassa... Nyt vaan jännätään ja toivotaan parasta! Voi pikkuinen, pysythän siellä...

Hyvää juhannusta!! <3

Haamu!

Tänään totta kai tein aamulla heti ensi töikseni raskaustestin. Ostin apteekista kaikkein herkimpiä 10 mIU/ml testejä. Netin liuskatestejä oon tikutellut pregnyl-injektion jälkeen tiuhaan tahtiin. Sunnuntaina viimeksi sellanen on näyttäny plussaa.

Mutta tosiaan, hyvin hyvin hailakka haamunen ilmestyi tänään tuohon apteekin testiin. Liuska näyttää kylläkin ei mitään. En siis yhtään millään voi uskoa vielä plussaan, vaikka haamun näkeminen on aina mukavaa (silloinkin kun se selkeästi oli vain lääkeplussa :D).

Toivotaan että haamunen lähtisi tummenemaan. En saanut siitä kuvaa jonka kehtaisin tänne laittaa, koska kuvassa tuntuu ettei näy mitään ja olen ihan skitso :D Vaikka kaveri sanoikin että kyllä kuvassakin se näky... Ja mies suostui myöntämään haamun!

Koirat

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, pieneen perheeseemme kuuluu kaksi rakasta koirulia. Kääpiömäyräkoirauros s. 10/08 ja Valkoinenpaimenkoiranarttu s. 8/11. Mäykyn otin muuttaessani opiskelemaan Joensuuhun ja Valkkarin edellisen miehekkeeni kanssa Jyväskylässä asuessamme. Molemmat koirulit jäivät minulle, kun erosimme. Ex-mies on välillä tavannut Valkkaria ja hän on päässyt mm. lomailemaan miehen mukana pohjoiseen.

Mäyräkoira on aina ollut pelkkä "seurakoira". Itsepäinen höntti, joka rakastaa peiton alla nukkumista, metsässä hurjaa "metsästystä" (häntä pystyssä erilaisten jälkien nuuskuttamista), pihan vahtimista pahoilta tunkeilijoilta (oravat, harakat, kissat..) sekä uimista. Vaikka herra on rotunsa omaisesti itsepäinen tapaus, voin  ylpeästi sanoa kouluttaneeni hänet hyvinkin tottelevaiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Mäykyllä on hännässään synnynnäinen mutka, joten hän ei ole näyttely-/jalostuskelpoinen.

5v

3v

Valkkarinarttu on myös ollut yksi maailman helpoimmista tapauksista. Tyttö on yksi kilteimmistä koirista mitä olen koskaan tavannut, tottelevainen ja rauhallinen. Hän on ollut myös hyvin helppo koulutettava. Valkkarin otin, koska halusin mukavan hararstuskoiran. Isovanhemmilla on ollut sakuja, joiden kanssa olen pienenä paljon puuhaillut. Etsin sakusta terveempää seurakoiraversiota, jolloin pian päädyin valkoiseen. Tytön kanssa olen tosiaan harrastanut tokoa ja rally-tokoa, vielä ihan täysin koiran aktivoinnin kannalta harrastusmielessä. Nyt kesällä olen menossa ekoihin mölli-toko - kisoihin. Jospa sitä vielä joskus vaikka oikeisiinkin kisoihin :) Viime syksynä aloin treenaamaan myös näyttelyjuttuja. Tyttö osoittautui hyvin helpoksi esitettäväksi, mutta nopeasti kävi ilmi, ettei hänestä koskaan tulisi maailmabn luokan - kaunotarta. Tytöllä on hyvin kireä ja kapea takapää sekä liian pitkä runko. Kuvautin lonkat ja kyynärät, jotka olivat B/B ja 0/0. Koira on siis terve, joka on tärkeintä. Yhteensä olen nyt kiertänyt kahdeksassa näyttelyssä, josta viimeisimmästä saimme SA:n ja VARA SERT:in. Jääköön tämä hyvä tulos nyt ainakin toistaiseksi viimeiseksi näyttelyksi :) Aikeissa olisi vielä luonnetestauttaa hänet. Pennutus olisi ihanaa, mutta en tiedä jaksaako siihen suureen rumbaan koskaan sitten ryhtyä...

8 vk

2,5 v

Odottelua

Eilisillan jälkeen oli otollisin aika hedelmöitykselle ja nyt aamulla otettiin vielä uusintakierros varmuuden vuoksi :D Ja tietty intensiivisestä puuhailua viikonlopun positiivisten ovistestien ympärillä. Työnteostahan tää 6 päivää kävi, romantiikan hiventäkään ei kyl enää ollut :D "Nyt on pakko!" Ja tietty suorituspaine stressaa molempia. Noh, onneks oli vaan lyhyt aika ja nyt voi vähän vetää henkeä ja rentoutua..

Viikko menisi munasolun kiinnittymiseen suurin piirtein, jos hedelmöitys olisi tapahtunut. Varhaisimmat haamutärpit raskaustestiin voisi siis saada kiinni jo ennen juhannusta. Olen vain miettinyt, että jos sieltä saisi sen haamuplussan kiinni, eikä se kiinnittyisikään, aiheuttaisiko se vain turhaa surua. Eli kannattaa hätiköidä ja kalastella haamuja, en tiedä. Mutta malttaako sitten odottaakaan kuukautisten tuloa... Preglyn näkyy kehossa vielä jonkin aikaa positiivisena tuloksena, joten sekin voi vääristää. Kokeilin nyt illalla ja hailakka toinen viiva ilmestyi testiin, joten jonkin verran sitä vielä kehossa on.

Nelisen viikkoa on "siirtymäaika" kun istukka alkaa kuljettaa verta alkioon. Joten muutamasta saunasidukasta ei juhannuksena ole haittaa, vaikkei testaisikaan ja olisikin tärpännyt.

Pregnyl

Perusiltama. Pistos subcutikseen. Onneksi vatsamakkara löytyy :D

Onnistuminen!

Tänä iltana ensimmäinen positiivinen ovulaatiotesti elämässäni IKINÄ!!! :))) Oon niin ilonen jo tästä että itketti.

Haalea on viiva mutta viiva on kuitenki !

Hoitovaste

Tämän viikon tiistaina 3.6.14 oli siis ensimmäinen munasarjojen ultra. Ultrassa näkyi oikeassa munasarjassa 4 suurentunutta munarakkulaa ja vasemmassa 1. Neljä pienintä rakkulaa olivat 9, 11 ja 11 mm ja yksi suurempi oikeassa munasarjassa 13 mm. Tämä siis meinasi sitä, että lääkäri halusi ultrailla munasarjat vielä uudestaan tällä viikolla, jotta näkisi, lähteekö joku noista selektoitumaan vai lähtevätkö kaikki kasvamaan... (joka ei siis olisi kauhean hyvä). Sain tehtäväksi tikutella ovulaatiotestejä loppuviikon ja perjantaina 6.6 olisi ultra.

Noh, kuten odotettua LH testit olivat negatiivisia ja perjantaina oli uusi ultra. Pienimpiä rakkuloita oli nyt joitakin ja ne olivat 7,7,8 ja 9 mm. Kaksi suurempaa 14 mm vasemmassa ja yksi suurin oikeassa munasarjassa 17 mm. Tämä lääkärin mukaan tarkoitti siis sitä, että vaste lääkkeille on ollut oikein hyvä ja vain yksi on selkeästi lähtenyt kasvamaan ja voisi tuottaa ovulaation. Rakkula on kasvanut vuorokaudessa n. 1,3 mm ja se olisi valmis puhkeamaan n. 20 mm suuruisena. Viikonlopuksi siis taas tikuttelemaan ja hommailemaan :D

Koska en ole koskaan plussannut ovulaatiotestillä, sain varmuuden vuoksi reseptin Pregnyl - injektiota. Tuon injektion tarkoituksena on saada aikaan ovulaatio. Lääkärin mielestä, vaikka saisinkin positiivisen tuloksen LH-testistä, tulisi minun pistää tuo injektio joka tapauksessa tiistaina klo 20. Tuosta seuraava ilta, eli keskiviikkona, olisi otollisin aika yhdynnälle.

Pe, la ja su ovulaatiotestit ovat edelleen olleet negatiivisia :/ Noh, saapahan sitten tuolla injektiolla kuitenkin ovulaation varmasti aikaan... Eli nyt tietää että keskiviikko-iltana siellä pitäisi olla munasolu valmiina.

Toivon toivon toivon niin kovasti, että se onnistuisi...