Laskiainen, ystävänpäivä ja leivontainto

Viikonloppu oli pyhitetty aringonpaisteelle, koiralenkkeilylle, ystävänpäivälle, laskiaiselle ja herkuttelulle <3 Nautimme miehekkeen kanssa ihanan rauhallisesta vielä-kahdestaan - viikonlopusta. Lauantai kylläkin oli sateinen ja harmaa, mutta ystävänpäivä piristi sitä silti.

Lauaintai-illan menuna toimi vuodenjuusto-lohi salaatti, bataattilohkot dipin kera, iso pussi filkkarin karkkia sekä leffailua <3

Lohi-vuohenjuusto-salaatti

Kahdelle

- 1 ruukku salaattia
- 1/2 iso punasipuli
- 1/2 kurkku
- 1/2 iso paketti luumukirsikkatomaatteja
- Cashew - pähkinöitä / pahhdettuja kurpitsan siemeniä (tahi molempia)
- 1 lohimedaljonki
- 1/2 paketti vuohenjuustopötköä

Kastike

- 2 rkl hyvää oliiviöljyä
- 1 rkl balsamicoviinietikkaa
- 1/2 tl suolaa
- ripaus sokeria
- (yrttejä)

Sekoita kastike jääkaappiin odottelemaan. Viipaloi vihannekset ja juusto, asettele lautaselle. Ripottele päälle pähkinät. Paista lohi pannulla voinokareen, mustapippurin, suolan ja sitruunamehun kera kypsäksi. Puolita lämmin lohi ja aseta salaatin päälle. Sekoita kastiketta ja kaada salaattien päälle. Omnom <3

Bataattilohkot

- 1 bataatti
- oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
- siirappia

Lohko bataatti vuokaan. Mausta. Paista meheväksi n. 200 asteessa välillä sekoitellen. (Dippinä toimi tällä kertaa laiskan kokin 1 prk kermaviiliä + valmis (taco)dippipussi.)


Sunnuntaipäivänä paistoi ihana aurinko ja oli muutaman pakkasasteen piristävä ulkoilusää. Jo lauantaina kokeiltu, lahden ja metsän luontopolkuja kiertävä reilun tunnin kävely, tuntuikin äkkiä paljon piristävämmältä :) Pitäisi pitkästä aikaa kuvailla taas koiria ulkona.. Viimeksi tullut varmaan kesällä otettua ihan kunnolla noista törriäisistä kuvia. Lenkille harvoin kamera eksyy mukaan eikä talven pimeys olekaan otollisinta kuvausaikaa. Lisäksi rakas musiikkisoittimena ulkona toimiva iPhoneni on selkeästi päättämässä sanoa sopimustaan irti ja tyhjentää yleensä akun muutamassa minuutissa jos lämpötila laskee alle +5 asteen.

Viime viikonloppuinen leivontainto jatkui ja päätikin leipaista ulkoilijoita odottelemaan samaisesta blogista (Kissoja ja kasvisruokaa) löytyneen ohjeen perusteella gluteenittomia vege - laskiaispullia. Ohje oli lähes sama, mutta en lisännyt manteliaromia ja laitoin tällä kertaa hiukan reilummin psylliumia. Soijavispin resepti löytyy Kamomillan Konditoria - bogista.

Glueteenittomat vege-laskiaispullat

- 6 dl kaurajauhoja
- 2 dl kookosjauhoja
- 2 dl kaurahiutaleita
- 2,5 rkl psylliumia
- 3 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 2 tl kardemummaa

- 4 dl kookosmaitoa
- 2 dl soijajogurttia (esim. alpro)
- 1 dl siirappia
- 1 dl (rypsi)öljyä
- 2 rkl omenaviinietikkaa

Voiteluun vesi-siirappiseosta (sekä hasselpähkinä-/mantelirouhetta).

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita märät aineet keskenään ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Anna vetäytyä hetki. Pyörittele märin käsin sopivan kokoisiksi palluroiksi. Paista 225 asteessa n. 12-16 min.

Väliin:

Mantelimassa / vadelmahilloa

+

Jähmeä soijavispi

- 1 prk alpron vaahtoutuvaa soijakermaa
- 1 rkl sokeria
- ripaus vaniljasokeria
- 0,25 tl agar-agar jauhetta

Sekoita aineet kattilassa keskenään. Kiehauta kattilassa koko ajan vispaten. Pienennä lämpöä ja keitä n. 2min koko ajan vispaten. Laita seos jääkaappiin jäähtymään väh. pariksi tunniksi tai esim. yön yli. Vispaa jähmettynyt seos suurimmalla teholla jähmeäksi vaahdoksi.


Pullat olivat mielestäni ihan kohtuuhyviä. Mieheke raukka kyllä totesi (vasta pullat paistettuani) ettei ole koskaan oikein erityisemmin perustanut kookoksen mausta.. Voi voi, pitänee pyöräyttää perus vehnäsiä hänelle tässä vielä joku päivä. Soijavispikerma agar agarilla jähmeytettynä oli mukava yllätys. Vaahto tosiaan vaahoutui vielä keittämisenkin jälkeen hyvin muotoiltavaksi jämäkäksi vaahdoksi. Olen jo aikaisemmin soija"kermaa" käytettyäni todennut, että pidän siitä myös paljon enemmän kuin perus kermavaahdosta. Koostumus ei ole lainkaan niin tuhti ja rasvainen, vaan mukavan kevyt ja maukas.

Tänään myös eletään tasan viikkoa 38. Kaksi viikkoa laskettuun.. Pieni jännitysmomentti on jatkuvasti ilmassa, "mitäpä jos tänä yönä...". Supistuksia tulee kylläkin sen verta harvakseltaan, vaikka välillä ovatkin jo epämiellyttävän napakoita, että olen hyvin sketpinen että vielä pariin viikkoon tapahtuisi yhtikäs mitään. Terkkarikin torstain neuvolassa totesi, että kyllä me vielä ensi viikolla nähdään.

Rv 38

Nyytin huone ja tavaroita

Nyytin huone odottaa valmiina ja malttamattomana käyttäjäänsä. Muutamia kuvia siis huoneen sisällöstä.

Ikean Hemnesin lipasto vaatteille.

Vanha nojatuoli pääsi (toistaiseksi) huoneen nurkkaan vaikka "imetystuoliksi".

Berliinin tuliaisia toissavuoden reissultamme

Tapettia

BabyBjörnin sitteri, myöhäinen "kihlajaislahja" anopilta

Skip Hopin jumppakaari

Fehn musiikkimobile

Pöllötyyny <3 Kirppislöytö

Ikean sänky ja - reunapehmuste, imetystyyny (kiertona tädiltäni). Ikean petivaatteet

Muumi-hoitoalusta ja hoitohärpäkettä

Mäyristaulu Jyväskylän joulumarkkinoilta

Ikean hoitopöytä

Turvakaukalo kiertona miehen siskolta, kaukalopussi

Huoneen teemaksi valikoitui vaaleaa ja beigeä, sekä piristysväreiksi hieman vihreää, turkoosia ja keltaista. Tapeteista tuli kuitenkin mielestäni ehkä hieman liian vaaleat ja "pappalamaiset" :D Kaupassa näyttää aina niin erilaiselta kuin isolla seinällä.

Tyyppi pääsee tullessaan kylläkin nukkumaan meidän kanssa vielä samaan huoneeseen. En ostanut pinnasängyn lisäksi ensisänkyä, vaan Kelan äitiyspakkaus saa toimia perinteisenä suomalaisena ensisänkynä :) Anoppi poti tarvetta mummoilla ja väkersi laatikkoon ihanan suloisen verhoilun sekä petivaatteet ja pienen peitteen <3 (En kylläkään ole vielä saanut niitä hypisteltäväksi...). Mieheke rakensi korokkeen sängyn viereen, johon laatikko mukavasti sopii.

Riippuen Nyytin vuorokausirytmistä ja yösyöttöjen määrästä, pinnasänky voi vielä siirtyä meidän huoneeseemme kun äitiyspakkaus jää pieneksi.

Ruokablogeja ja lopunajan turhautumista

Koska Nyytin huone on täysin valmis (sopivia kaapistoja ei ole vielä löytynyt, mutta ne eivät ole akuutteja hankittavia vielä) ja lopunajan turhautuminen on alkanut nostaa päätään, yritän jatkuvasti keksiä itselleni uusia projekteja, joilla saisin ajatuksia pois jatkuvasta "odottamisesta".

Olo on viimeisen viikon aikana tullut yhä enemmän tukalaksi, kipeäksi (liitos), ahdistavaksi (hengitys) ja turpeaksi (lisääntynyt turvotus). Yhä useammin kerta kaikkiaan olotila vain suoranaisesti v*tuttaa. Tyyppi sahaa lantiossa eestaas (siltä minusta ainakin tuntuu), sillä välillä kova peppu tuntuu melkein navan alapuolella ja paine lantiossa on kova. Välillä peppu taas venyttää ja kiristää ja polttaa ihoa oikean puolen kylkiluiden alla. Koirien kanssa lenkkeily ja jumppailu ovat olleet myös vähemmällä tällä viikolla, sillä olen nukkunut uupumusta päivisin pois. Nukkuminen on öisin ja päivisin aika lailla pätkittäistä, sillä sopivan asennon löytäminen on välillä tosi vaikeaa. Heti kun hyvä asento n. sadan tyynyn avulla on löynyt ja alkaisi nukuttaa, täytyykin taas nousta pissille.. Pahimpina öinä, jolloin hengittäminen on kaikkein tukalimpaa, päädyn usein lopulta sohvalle nukkumaan lopun yöksi puolistuvaan asentoon. (Hengitä syvään ja yritä olla kiitollinen jokaisesta päivästä... ...). Turhautumista ei yhtään auttanut sekään, että molemmat raskaana olevat ystävättäreni poksahtivat tämän viikon aikana. Wääääää miksi minä olen kaikkia jäljessä :D

Tällä viikolla olen paljon lueskellut, katsellut sarjoja ja leffoja, pyörinyt kaupoissa ja lueskellut ruokablogeja. Tykkään panostaa ruuanlaittoon (ja leipomiseenkin, vaikka se ei olekaan mikään vahvin osa-alue), mutta ne ovat olleet pitkään vähemmällä. Olen pitäytynyt viikoilla omissa terveellisen kevyissä kasvissörsseleissäni (paljon keittoja, salatteja, wokkeja), joista kirjoittaminen on ehkä vähemmän hohdokasta :D Tällä viikolla törmäsin muutamiin juttuihin, joita oli pakko päästä kokeilemaan.

Yleisesti kaikki ruokatrendit huvittavat minua, mutta usein niitä on kiva päästä kokeilemaan. Nyt kaikkien suosimassa gluteenittomassa innostuksessa kokeilin minäkin ensimmäistä kertaa leipoa gluteenitonta leipää, johon löysin ihanan kuuloisen ohjeen seuraamastani blogista Kissoja ja Kasvisruokaa. Leipä oli ihan sikahyvää <3, mutta ilmeisesti en vielä ihan handlaa psylliumin käyttöä, sillä en saanut leipää pysymään kunnolla kasassa. Tähän voi myös vaikuttaa se, etten malttanut antaa leivän vetäytyä loppuun saakka ;) Tykkään kauran mausta todella paljon ja rakastan sekä pähkinötä että bataattia.. Tässä leivässä oli kaikki siis ihan täydellistä. Hunajan kyllä korvasin kyselemättä siirapilla, sillä siitä en ole koskaan pitänyt lainkaan. Tämä on kyllä niin makeaa herkkua, että toimii paremminkin tarjottavana teeleipänä/kakkuna :)

Päälle tein perus guacamole-töhnän. Kerralla väkersin taas ison satsin, jota saa mussuttaa illalla dippivihannesten kanssa :)

Guacamole

- 4 pientä avokadoa
- puolikas pieni punasipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 2 pientä tomaattia
- reilu loraus hyvää oliiviöljyä
- n. 1/4 sitruunan mehu
- 1/4 - 1/2 tl chiliä
- 1-1/2 tl suolaa
- mustapippuria

Avokadot kuohkeaksi muussiksi sauvasekoittimella. Punasipuli, valkosipulit ja tomaatit pieneksi muhjuksi veitsellä. Sekaisin, mausta ja vetäytymään hetkeksi jääkaappiin.

Perjantai-iltana mies poti yllättävää iltaista makenahimoa (yleensä se olen minä), sillä hän alkoi vihjailevasti kertoa työkavereiltaan kuulemistaan mikrokakuista. Mikrokakkuja olen myös joskus sivusilmällä seuraillut, mutten ole koskaan niitä vielä kokeillut. Myöhäisiltojen perus syöpöttelyhimoni ei tarvinnut kuin yhden maininnan "helppo kakku" ja olinkin jo keittiössä hääräämässä kulhojen ja jauhojen kanssa...

Helpot ja nopeat mutakakut mikrossa

(2 isoa annosta tai 4 pientä)

- 8 rkl vehnäjauhoja
- 4 rkl fariinisokeria
- 4 rkl tavan sokeria

- 6 rkl kaakaojauhetta
- 2 rkl sulaa voita/öljyä
- 6 rkl maitoa
- 2 kananmunaa
- 1 dl jäisiä vadelmia
- 2 rkl hasselpähkinärouhetta
- 1/2 tl suolaa
- 1/2 tl leivinjauhetta

Kuivat aineet kulhossa sekaisin. Maito, sula voi ja kananmunat joukkoon, sekoita. Kääntele jäiset vadelmat mössöön mukaan. Jaa kahteen isoon kuppiin ja paista mikrossa täydellä teholla n. 2min (vähemmän/enemmän, riippuu millaisen ja kuinka "mutaisen" koostumuksen haluaa). Anna vetäytyä ja tarjoa esim jätskinokareen / kermavaahdon kera (näitä minulla ei klo 23 illalla valitettavasti ollut kaapissa).

Resepti ei ollut suoraan peräisin mistään blogista, vaan oli oma yhdistelmävariaationi. Resepti siis vaatinee vielä työstämistä tullakseen paremmaksi :)

Kakut ovat kyllä helppoja, mutta (tällä reseptillä) eivät mielestäni mitään superhyvää herkuteltavaa. Eivät mielestäni siis ns. kaloriensa arvoisia :D mutta toimivat akuuttiin makeanhimoon esim. myöhään illalla, kun millään ei jaksa enää ajaa ABC:lle hakemaan herkkuja :)

Tänään onkin sitten viikkoja jo 37+0, joten Nyyti on täysaikainen :) Tervetuloa!

Äitiyspoli 35+

Eilen olin käymässä pelkopolilla. Koska ajat ovat siellä tällä hetkellä niin kortilla, minulla olikin aika lääkärille, eikä synnytyspelkoihin erikoistuneelle kätilölle. Eipä siinä, lääkäri ja paikalla oleva kätilö olivat tosi mukavia ja asiallisia. Lääkäri teki myös (jo nyt??) synnytystapa-arvion. Tyyppi on raivotarjonnassa, kohdunkaulaa on jäljellä vielä 2,5cm ja suu on vielä ihan kiinni. Vauva vaikutti olevan nyt n. 2335+ g eli hieman keskiarvoa pienempi. Lantioon nähden pitäisi hyvin mahtua siis tulemaan. Jos tyyppi siis kasvaisi käyrien mukaan, niin laskettuun mennessä hän olisi sitten reilu kolmikiloinen. Lääkärin sanoin "oikein hyvän kokoinen synnytettävä". Sydänkäyrä oli myös loistava ja hän liikuskeli aktiivisesti. Kaikin puolin kaikki siis edelleen mallikkaasti, osaltaan rauhoitti taas hieman :) (Myös pojan pallurat olivat kuulemma niin selkeät ettei voi erehtyä ;).
 Lääkäri myös jutteli, että jos kovasti alkaisi hermostuttamaan, niin käynnistys olisi mahdollista sopia laskettujen päivien tuntumaan!? Se jo ajatuksenakin helpotti, ettei tarvitsisi kärvistellä ensisynnyttäjänä sinne 41+5 saakka. Vaikka kaikkein parastahan tietysti olisi, että synnytys lähtisi luonnostaan käyntiin.
 Seuraava aika polille on ns. tutustumiskäynti kätilön kanssa, ajan sain ruuhkan vuoksi vasta 24.2 eli silloin 39+. Voisin tuolloin vihjailla jospa saisikin kontrollin jo siitä seuraavalle viikolle 40+ ...

21.1.15 (neuvola) 34+3

paino: 71,7 kg (+50g/vk)
turvotukset: +-
rr: 122/79
u-prot: -
u-gluk: -
b-Hb: 126
sf: 32
tarjonta: rt
syke 140+
liikkeet: ++

28.1.15 (ä-poli) 35+

rr: 117/77
painoarvio: n. 2335g
tarjonta: rt
kohdunsuu: kiinni (edellisillä kerroilla 17.12, 15.10 ja 27.8 kiinteä)
pituus: 2,5 cm (edellisillä kerroilla 27.8 4 cm, 15.10 3cm, 17.12 3 cm)

Sairaalakassi

Huomenna pamahtaa viikkoja täyteen 35 :) Olo on ollut tämän viikon mukavan neutraali, ilman sen suurempia särkyjä. Suppareita (ei-kipeitä ja epäsäännöllisiä) tulee jonkin verran, mutta melkein harvemmin kuin vielä parisen viikkoa sitten.. Älkää nyt loppuko kokonaan sentään.

Viikko on mennyt koirien kanssa lenkkeillessä ja kotona jumppaillessa. Kirpparilla pyörähdin myös mutkan ja muovipussillinen tavaraa päätyi mukaan. Nyt on kaikki ensimmäisten kuukausien vaatteet valmiina. Viime viikonloppuna tyypin huone tuli valmiiksi, joten sitä on myös saanut järjestellä :) Huone alkaakin olemaan ihan viime silausta myöten valmis <3 Tulokkaan toimitusta odotellessa :D

Sain myös koottua sairaalakassin lähtövalmiuteen.

Synnytykseen:

- Kaurapussi
- Hierontaöljy

Hygienia:

- Shampoo
- Hoitoaine
- Suihkugeeli
- Lanolin - voide
- Perusvoide
- Huulirasva
- Hammasharja ja - tahna
- Peili, harja, ponnari
- Liivinsuojuksia
- Siteitä

Omaan viihtyvyyteen:

- Läppäri + adapteri
- Lukemista
- Kännykkä + laturi
- Kamera, muistikortti, laturi
- Kuulokkeet
- Naposteltavaa (tuli jo syötyä kertaalleen ennen kuin ehti kuvaan)

- Omat kotiutumisvaatteet
- Alusvaatteita
- Imetysliivit
- Äitiyskortti

Vauvalle:

- Tutti ja vaippa (varmuuden vuoksi)
- Harso
- Soiva unilelu (tuttu melodia)
Kotiutumiseen:
- Body
- Housut
- Välihaalari
- Sukat, tumput, myssy
- Villasukat, - lapaset ja - myssy
- Turvakaukalo ja kaukalopussi (isi tuo tullessaan)

Sairaalakassin sisältö

Synnytyspelko

Meinasin tästä aiheesta kirjoittaa jo aikaa sitten, mutta teksti jäi pyörimään luonnokseksi piiitkäksi aikaa.

Neuvolassa aloin jo 20 viikon jälkeen avata terkkarilleni aihetta "minun synnytyspelkoni". Ajatuksissani olin pohtinut, että alkaisin hiljalleen siitä neuvolassa puhua, jotta mahdollisesti pääsisin sitten pidemmillä viikoilla puhumaan asiasta pelkopolille sekä synnytystapa-arvioon TYKS:iin. Ja että mitä, sain suuni auki ja pillahdin itkuun.. Eipä taas jälkikäteen hävettänyt kollegan edessä :D Vaikka eipä tuolla nyt ole oikeasti väliä, asiakas olen kuitenkin.

Tuttavien, ystävien sekä asiakkaiden kertomuksia kuunnelleena, sieltähän se pelko kumpuaa. Vaikka perustason "tietoa" on alan puolesta paljon, ei järkevä ajattelu aina auta pelkoon.
 Haluaisin ensisiajisesti yrittää alatiesynnytystä. Onnistuneesta alatiesynnytyksestä toipuisi itse parhaiten ja se olisi lapselle ja omalle kropalle se luonnollisin vaihtoehto. Minua ei pelota kipu tai oma kokemus lainkaan - pelkään vain hirmuisesti, että lapselleni sattuu jotain. Pelkään, ettei lapsi mahdukaan syntymään, jää jumiin, en jaksakaan ponnistaa, lapsi saa happivajeesta aivovaurion tai kuolee.... jne jne. Stressaan myös yliaikaisuuden riskeistä: istukan vajaatoiminnasta, irtoamisesta, kohtukuolemasta... Liikaa olen vain kuunnnellut kauhujuttuja sairaaloista, kun synnytystä vain pitkitetään ja pitkitetään eikä sektiopäätöstä tehdä ennen kuin ihan viime tipassa. Pahin kauhuskenaarioni onkin, että siellä on vastassa oikein vanhojen ja perinteisten synnytysten kätilö-lääkäri - kokoonpano, joiden motto on: "Meidän vuorollahan ei sektioon mennä!".
 Sitten kun olet siellä maannut usean päivän käynnisteltävänä ja supistuskivuissa ja lopulta kun olet sen verran auki, että saisit ponnistaa, et vain jaksa enää. Ja lopulta lapsikin väsyy ja sydänäänet laskevat ja päädytään kuitenkin hätäsektioon. Näitä tarinoita on ihan liian monta, asiakkailta, ystäviltä, tuttavilta.. TYKS on kaiken lisäksi saanut vielä noottia "liian suurista sektiomääristä", joten pelkään että sitä joutuu kiusattavaksi vielä entistä pidempään.

Koska olen hölmö, pelkään myös näistä asioista puhuessani saavani "vaikean asiakkaan" - leiman. Vaikka ei - sillä - ole - oikeasti - mitään - väliä. Minun elämäni, minun kokemukseni. Täytyisi vain yrittää saada omaan päähän, ettei ole mitään väliä mitä joku minusta ajattelee jälkikäteen.

Sainkin pelkopolilähetteen viimeksi kun olin neuvolassa. Aikaa siis odotellessa, katsotaan millainen täti on vastassa :)

Muuten raskaus on edennyt ilman mitään komplikaatioita (kopkop). Aika kulkee eteenpäin ja nyt eletään jo viikkoja 34+2! Vähän, mutta silti niin paljon aikaa vielä jäljellä! Pääsin ennen joulua sairaslomalle, sillä päänsäryt eivät vain hellittäneet. Aloin olemaan niin tolkuttoman väsynyt ja uupunut ja stressaantunut ja ärtynyt siihen jatkuvaan huonoon oloon. Ahdistelin pitkään ajatuksia "minun on pakko jaksaa loppuun, jotta jätän hyvän kuvan itsestäni!", mutta onneksi oma terkka ja ystävät saivat taottua päähäni, ettei sitä aina vain tarvitse jaksaa. Olo hellitti jouluna hiukan ja oli ihanaa lomailla ja rentoutua. Nyt takana on taas huonompi pari viikkoa. Särkyä ja huonoa oloa, ei ole paljon muuta jaksanut kuin maata ja nukkua. Koirien kanssa on kuitenkin kiva ollut lenkkeillä kirpeässä ilmassa (paitsi että on tappavan liukas sää) ja kotona on mukava tehdä kotipumppia. Tästä huolimatta paino vain tasaisesti nousee, tein mitä vain :D Välillä paino ja hyllyvä olo ahdistavat enemmän, välillä vähemmän. Jouluna tietysti tuli enemmän herkuteltua ja ylensyötyä, muuten olen ollut hyvin kurinalainen ruuan suhteen. Turvotusta on tullut hieman enemmän, muttei vielä tuhottomasti. Ehkäpä sitä joskus vielä pääsee aikaisempiin mittoihin ja kuntoon...

1.12.14 27+1

- paino: 70 kg (muutos 644/vk !)
- turvotus: +-
- RR: 131/81
- u-prot -
- u-gluk -
- keto + (työpäivän aikana ei ollutkaan näköjään tullut juotua riittävästi...)
- sf: 25
- syke: 143+
- liikkeet: ++

Tämä käynti pelästytti, sillä paino oli hypännyt viikonloppuna kahdella kilolla, turvotusta oli tullut, verenpaineet olivat hieman nousseet ja olo oli ollut erityisen huono. Sainkin tehtäväksi mittailla kotona verenpaineita ja seuraavalle viikolle ylimääräisen ajan.

11.12.14 28+4

- paino: 69,6 kg (muutos -280g)
- RR: 131/79
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 26
- syke: 145+
- liikkeet: ++

Turvotus oli laskenut ja painokin hieman tasoittunut. Kotona verenpaineet ovat aina paljon paremmat (luokkaa 110/70) kuin neuvolassa, joten en ollut niistä hirveän huolissani.

7.1.15 32+3

- paino: 71,6 kg (muutos +500)
- RR: 114/76
- u-prot -
- u-gluk -
- sf: 30
- syke: 138+
- liikkeet: ++

Alkuaikoina sanoin, että pidän +12 kg ehdottomana maksimina :D Eipä taida toteutua, vielä on viikkoja liikaa jäljellä. Aamupaino on kotona pyörinyt nyt pitkään 71,6 kg tuntumassa, joten huomisen neuvolassa vaatteet päällä se on taas 1,5 kg enemmän -.-

32+3

Masuni on säästynyt kokonaan vielä ilman arpia! Olen tästä hyvin iloinen, mutta myös yllättynyt. Odotin, etät ihoni repeilisi tässä vaiheessa jo kovasti, sillä lantioni ja tissini ovat täynnä vaaleita "raskaus"arpia murrosiän muistona. Tissini alkoivat nyt raskaudessa reipeillä jo 20-viikon tuntumassa, mutta vähällä on päästy! :)

Vauvanvaatteita ja isyyspakkaus

Koska lastenhuone on vielä vaiheessa (remonttimiehet aloittivat tänään väliseinän työstöä) suuntasin pesärakennusviettiäni shoppailuun, sekä väkersin miehekkeelle isyyspakkauksen.

Isyyspakkauksen sisältö:

Käyttöohjeet:
- Vauva – omistajan opas
- MLL:n Vauvanhoito – opas
- Käsiteltävä varoen - opas

Yhteisiin ruokailuhetkiin:
- Tähtää ylemmäs isi! - ruokalappu
- Ensilusikka
- Sideharso

Ja jos tissi ei ole käden ulottuvilla…
- Tuttipullo
- Äidinmaidon korvike

Yhteiseen seurusteluun:
- Ensilelu
- Pekka ja Pupu lääkärissä – kirja
- Lasten lääkäritarvikkeet

Avuksi arkeen:
- Mute – button (tutti)
- Korvatulpat
- Hengityssuojia
- Suojahansikkaita
- Käsidesi
- Melatonin 1 mg
- Cofi Tabs 100 mg
- Ibumet 400 mg
Tsempiksi kireisiin hermoihin:
- Suklaata
- Energiajuoma
- Olut (1 kpl)

Hätäavuksi:
- Vapaudu vaipanvaihdosta – kortit (3 kpl)
- Kirjallinen lupa-anomus kotoa poistumiselle
- Tärkeimmät yhteystiedot - muistikortti

Isyyspakkaus

Rakenneultran jälkeen uskalsin ostaa ensimmäisiä juttuja vauvalle. Kävin miehen siskon kanssa tuolloin kirppiksellä ja mukaan löysi aimo kasa ihania vauvan vaatteita <3 Säkillinen tavaraa ja kaikki maksoivat yhteensä n. 50e. Kirppiksillä pyöriminen on ihanaa :) Myöhemmin sain miehen siskolta vielä säkillisen heidän 1v 3 kk lapsen vanhoja vaatteita. Tori.fi:stä löysin myös hyvännäköiset Emmaljungan yhdistelmärattaat. Kävin katsomassa rattaita ja ne osoittautuivat niin siisteiksi ja hyväkuntoiseksi (kahdella lapsella käytetty), että päädyin ostamaan ne 250e:llä. Mukana tuli kopan lisäksi vaihdettava istuinosa vanhemmalle lapselle sekä sadesuoja. Mallista en nyt ole ihan varma, vuosimalli on 2007 tai -8.

Vaatteisiin kun lisää vielä äitiyspakkauksen, niin koossa alkaa olla kaikki tarpeellinen. Kuitenkin, koska en ollut ostanut mitään uutta, oli minun pakko päästä shoppailemaan vähän "ylimääräistä" turhukettakin :D Hennesiltä ja Lindexistä löytyi ihania vaatteita, mutta kyllä ne piru vie maksavat.. Ja nuo pienet 56-62 vaatteet mahtuvatkin niin vähän aikaa päälle...

Pyrin vaatteissa, sisustuksessa ja muussakin härpäkkeessä maltilliseen sukupuolineutraliuteen. En tykkää ajatuksesta, että lasta aletaan jo syntyessä kasvattaa johonkin vaaleanpunaiseen tai -siniseen muottiin. Eläin-, nalle - tms. kuosit ovat muutenkin mieleen <3 Okei, yksi turkoosi autobody pääsi mukaan Lundexiltä ja on tällä hetkellä yksi suosikeistani :) Mutta vaikka Nyyti olisikin päättänyt vedättää meitä kaikkia ja olisikin tyttö, hän ihan varmasti saa sen päällensä sairaalasta kotiuduttaessa :D

Kirppislöytöjä

Uusia vaatteita H&M, Lindex

Emmaljungan yhdistelmärattaat

Uuteen vuoteen

Huomenna tulee viikkoja tasan 32 <3 Eipä siis tarvitse paljoa ihmetellä edellisvuoden parhaita hetkiä, sillä vuoden suurin ihme muistuttaa vielä jatkuvasti olemassaolostaan vatsanpeitteiden alla :)

Jos mietin viime vuoden joulua ja uutta vuotta, en olisi uskaltanut hurjimmissa unelmissanikaan kuvitella olevani näin pitkällä, elämässä unelmaani... Toivoin viime vuonna uuden vuoden hiljaisena toiveena (kuten niin monena edellisenä uutena vuotena), että tänä vuonna onnistuisin tulemaan raskaaksi. Toivoin onnistumista edes raskautumisessa, sillä jo se olisi ollut minulle ihme ja toiveiden täyttymys.

Niin, eihän mikään vieläkään ole 100% varmaa, mutta onko sitten koskaan. Olen lähes koko raskauteni ajan kuitenkin osannut elää hyvin tasapainoisesti mieleni kanssa. Alun epävarmuus ja menettämisen pelko varjostivat alun matkaa, mutta kun pääsin yli "edellisen pahan" (eli rv 12), olen ollut mielestäni hyvin huoleton. Ja hyvä niin, sillä murehtimalla ei kuitenkaan pystyisi mihinkään vaikuttamaan. Tietysti tulee päiviä ja hetkiä, kun äkillinen pelko valtaa äkkiä mielen ja meinaa syödä kaiken toivon. Mutta uskon, ettei ole olemassa sellaista odottajaa ja äitiä, joka ei kokisi välillä niitä tuntieta. Koska tunteet eivät hallitse päiviä, eivät vaikuta arkeen, menemisiin ja tekemisiin, luulen niiden olevan normaaleja hetkiä. Nyt olen jo äiti ja lapseni elämä on kokonainen ja arvokas, tapahtui mitä tapahtui. Hän ansaitsee mielestäni onnea, odotusta ja hehkutustakin tulevasta.

4D 21+2

Joulusta selvittiin, melkein järjissään :D Jostain käsittämättömästä syystä päädyin "pitämään joulun" meidän lukaalissamme. 23. päivä tänne siis pamahtivat minun äiti, isä, pikkuveli ja äidin äiti. Aattoillaksi tänne tulivat miehen vanhemmat sekä - sisko miehineen ja lapsineen. Hulinaa.. Panostin joulujärjestelyissä organisointiin: jaoin ruokatehtäviä hyvin pitkälti kaikille jotka olivat tulossa syömään aatoksi. Tämä helpotti hosteja kummasti, vaikka paljon jäi ostettavaa ja väkerreltävää myös isännille. Minun porukat lähtivät vasta 26.päivä, samalla kun lähdin miehekkeen kanssa kiertämään isovanhempia ympäri maakuntaa. Siinä kuluikin sitten koko viikonloppu. Touhua riitti, mutta oli kiva nähdä sukulaisia ja syödä runsaasti. Tästedes en hetkeen itse aijo liikkua yhtään mihinkään, sukulaiset saavat liikkua tänne katsomaan meitä ja tulokasta ensi kevään ajan, jos mielivät meitä nähdä :D