Uuteen vuoteen

Huomenna tulee viikkoja tasan 32 <3 Eipä siis tarvitse paljoa ihmetellä edellisvuoden parhaita hetkiä, sillä vuoden suurin ihme muistuttaa vielä jatkuvasti olemassaolostaan vatsanpeitteiden alla :)

Jos mietin viime vuoden joulua ja uutta vuotta, en olisi uskaltanut hurjimmissa unelmissanikaan kuvitella olevani näin pitkällä, elämässä unelmaani... Toivoin viime vuonna uuden vuoden hiljaisena toiveena (kuten niin monena edellisenä uutena vuotena), että tänä vuonna onnistuisin tulemaan raskaaksi. Toivoin onnistumista edes raskautumisessa, sillä jo se olisi ollut minulle ihme ja toiveiden täyttymys.

Niin, eihän mikään vieläkään ole 100% varmaa, mutta onko sitten koskaan. Olen lähes koko raskauteni ajan kuitenkin osannut elää hyvin tasapainoisesti mieleni kanssa. Alun epävarmuus ja menettämisen pelko varjostivat alun matkaa, mutta kun pääsin yli "edellisen pahan" (eli rv 12), olen ollut mielestäni hyvin huoleton. Ja hyvä niin, sillä murehtimalla ei kuitenkaan pystyisi mihinkään vaikuttamaan. Tietysti tulee päiviä ja hetkiä, kun äkillinen pelko valtaa äkkiä mielen ja meinaa syödä kaiken toivon. Mutta uskon, ettei ole olemassa sellaista odottajaa ja äitiä, joka ei kokisi välillä niitä tuntieta. Koska tunteet eivät hallitse päiviä, eivät vaikuta arkeen, menemisiin ja tekemisiin, luulen niiden olevan normaaleja hetkiä. Nyt olen jo äiti ja lapseni elämä on kokonainen ja arvokas, tapahtui mitä tapahtui. Hän ansaitsee mielestäni onnea, odotusta ja hehkutustakin tulevasta.

4D 21+2

Joulusta selvittiin, melkein järjissään :D Jostain käsittämättömästä syystä päädyin "pitämään joulun" meidän lukaalissamme. 23. päivä tänne siis pamahtivat minun äiti, isä, pikkuveli ja äidin äiti. Aattoillaksi tänne tulivat miehen vanhemmat sekä - sisko miehineen ja lapsineen. Hulinaa.. Panostin joulujärjestelyissä organisointiin: jaoin ruokatehtäviä hyvin pitkälti kaikille jotka olivat tulossa syömään aatoksi. Tämä helpotti hosteja kummasti, vaikka paljon jäi ostettavaa ja väkerreltävää myös isännille. Minun porukat lähtivät vasta 26.päivä, samalla kun lähdin miehekkeen kanssa kiertämään isovanhempia ympäri maakuntaa. Siinä kuluikin sitten koko viikonloppu. Touhua riitti, mutta oli kiva nähdä sukulaisia ja syödä runsaasti. Tästedes en hetkeen itse aijo liikkua yhtään mihinkään, sukulaiset saavat liikkua tänne katsomaan meitä ja tulokasta ensi kevään ajan, jos mielivät meitä nähdä :D