Täällä vielä ollaan! Vaikka olenkin hyvin hyvin laiska tämän blogin kanssa (kuten aina blogiyrityksieni kanssa). Huoh.
Raskaus on edennyt ja edennyt.. Miten ihanan ihanan ihmeellistä että todella olen tässä :)) En vieläkään usko ja ihmettelen sitä onnea päivittäin.
Raskaus on tällä hetkellä 23+6 (viimeisimmän ultran mukaan, jonka mukaan laskettu aika merkittiin virallisiin papereihin 1.3.2015), joten sikiöllä alkaa olemaan hiljalleen jo hyvät eloonjäämismahdollisuudet. Tämän myötä olen hiljalleen alkanut uskoa siihen, että meille tosiaan tulee vielä vauva. Minusta tulee äiti! Kaiken sen surun, murheen, itkun, epätoivon ja turhilta tuntuneiden vuosien jälkeen minusta vihdoin voi tulla äiti!
Rakenneultrassa kävimme miehekkeen kanssa samassa paikassa tutulla hoitajalla (kunnan ostopalveluna Medisonar) 21.10.2014. Päivää ennen omaa syntymäpäivääni. Ja maailman ihanimmaksi syntymäpäivälahjaksi saimme tiedon, että kaverilla on kaikki hyvin, hän kasvaa ja kehittyy hyvää vauhtia ja suurella todennäköisyydellä odotamme poikaa <3 Tyyppi kieriskeli ja kellahteli niin aktiivisesti ja esitteli värkkejään, että sukupuoli kyllä vaikutti hyvin varmalta... Kuvistakin jopa maallikko voi sen nähdä :D Olin ajatellut, ettei sukupuolella tai sen etukäteen tietämisellä niinkään olisi väliä (ja enisijaisesti tietysti edelleen tärkeintä ultrassa olikin tietää että hänellä oli kaikki hyvin), mutta mitä lähemmäksi rakenneultan päivä tuli, sitä varmemmin tajusin että minua jäisi melkoisesti harmittamaan jos sukupuolta ei näkyisikään. Joten, ennen ultraan menoa join tuplaespresson, pari banaania ja karkkia.. Ja hoitajan mukaan "virkeäliikkeinen sikiö!" Voi raukkaa, tyyppi tanssi siellä ripaskaa kaikesta kofeiinista ja sokerista...
 |
| 21+2 |
 |
| Jalat kattoon! |
 |
| 21+3 |
Raskauden alkuun (ja edelleen yhteensä) lykkäsin elopainoani ihan hirvittävästi... Viikolle 16 mennessä olin saanut lisää yheensä käsittämättömät 7 kg!!! Neuvolantäti vähän mutristeli ja minua ahdisti asia ihan suunnattomasti... Yleisesti kasvissyöjänä perusruokani on melko terveellistä, monipuolista jne., mutta olen kamala syömään niitä perkeleen herkkuja.... Raskauden alettua en muuttanut mielestäni mitenkään aikaisempia tottumuksia, en lisännyt enkä vähentänyt herkkujen syöntiäni. Mutta jotenkin niitä kiloja alkoi vain tulla heti plussatestin pamahdettua positiiviseksi. Vaikka vuosia vuosia painoni on pyörinyt siinä +- 3 kg 60 kg tietämillä (pituus 170 cm) ilman sen suurempia painon tarkkailuja. Alkuu n tietysti liikuntamääräni tippui olemattomiin huonon olon, vösymyksen. vetämättömyyden ja ihan alun pelon vuoksi. Mutta vk 12 jälkeen aloin olla liikkeessä jo lähes aikaisempaan nähden samalla tasolla (tosin salihajroittelu on kylläkin nyt jäänyt).
Tuon vk 16 neuvolakäynnin jälken tosiaan skarppasin ihan eri tavalla. Jätin ihan kaikki herkut pois ja olen ollut itselleni hyvin ankara ruuan suhteen. Viljoja olen vuosia vältellyt niiden aiheuttaman vatsakivun ja turvotuksen vuoksi, mutta ne olin ottanut takaisin raskauden alettua (terveellisyys ja kuitu). Kuitenkin, kärsin taas järkyttävistä vatsakivuista, ilmavaivoista, turvotuksista ja ummetuksesta, joten viljatkin ovat nyt jääneet. Riisi, peruna ja pasta eivät ole oikein koskaan kuuluneet ruokavaliooni. Nykyinen ruokavalioni koostuu siis pitkälti pelkästään kasviksista, hedelmistä, marjoista, palkokasveista (linssit, pavut), soijasta, pähkinöistä, siemenistä, maitotuotteista (rasvaiset ja rasvattomat), kalasta, kananmunasta, kasviöljyistä... Näkisin että ruokavalioni on ollut hyvin terveellinen aikaisempaan nähden. Tuo vaikuttaisi mielestäni terveelliseltä karppaukselta :D Mutta karppaukseen nähden en ahmi lihaa tai voita, enkä välttele hedelmistä tai kasviksista tulevia hiilareita (jostain sikiön kasvava keho ja aivot tarvitsevat myös hiilihydraatteja), mutta en näe että tuosta ruokavaliosta puuttuisi myöskään liiaksi hiilihydraatteja.
Tällä ruokavaliolla ja koiralenkkeilyllä aamupainoni on nyt pysynyt 67 tietämissä viimeiset kaksi kuukautta. Turvotusta ei ole myöskään ollut, vatsakivut ovat hellittäneet hyvin ja olen hyvin tyytyväinen ettei painoni ole enää noussut. (Vatsalääkkeitä syön kylläkin edelleen joka päivä: duphalacia ja cuplatonia ja nekin varmasti ovat isossa roolissa.)
Vaikka vanhana syömishäiriöisenä myös omakohtainen kehon kokeminen ahdisti, ahdisti enemmän ajatus ylisuurena syntyvästä ja huonokuntoisesta "sokerivauvasta". PCO altistaa myös raskausdiabetekselle, joten aloitin ruokavaliohoidon jo ennen sokerirasituksen tuomaa tuomiota :D
Neuvolatiedot:
22.7.14. 7+6 (varhaisultran mukaan)
- RR: 120/69 p.70
- u-prot. -
- u-gluk. -
- B-hb 126 mmol/l
27.8.14. 13+0
- paino 64,9 kg
- RR: 132/75 p.80
- u-prot.-
- u-gluk.-
22.9.14. 16+5
- paino 67.1 kg (muutos 590 g /vk)
- RR:120/74 p.80
- u-prot.-
- u-gluk.-
- B-hb 128
15.10.14. 20+0 (ylimääräinen lääkärikäynti)
- paino 67.3 kg (muutos 60 g/vk)
- RR: 116/70 p.84
- u-prot.-
- u-gluk.-
- Sikiön liikkeet +
6.11.14 23+4 (rakenneultran mukaan)
- paino 67.7 kg (muutos 110 g/vk)
- RR:126/76 p.73
- u-prot.-
- u-gluk.-
- B-hb 122
- Sf mitta 21
- Sikiön liikkeet ++
Viimeisellä neuvolakäynnillä sain myös raskaustodistuksen. Heti ryntäsin neuvolasta siis kotiin täyttämään Kelan lomakkeita, jotta äitiyspakkauksen saa hypisteltäväksi mahdollisimman pian! :) Nyt lasketun ajan (1.3.2015) mukaan jään virallisesti äippälomalle 26.1.2015.
Ylimääräisellä lääkärikäynnillä tosiaan kävin 15.10. Olin keskustellut terkkarini kanssa kamalista, jatkuvista päänsäryistäni joita oli lähes päivittäin 14-20 viikon tuntumissa, sekä tosiaan kramppimaisen hirveistä vatsakivuistani. harjoitussupistuksia olin tuntenut muutamia kertoja, mutta kivuliaita ne eivät ole olleet eikä niitä tosiaan ole tullut edes päivttäin. Olimme miehekkeen kanssa 4 päivän mittaisella Italian reissulla tuon käynnin jälkeen ja terkkarin mielestä oli hyvä tarkistaa kohdunsuun tilanne varmuuden vuoksi ennen reissuun lähtöä. Kohdunsuun tilanne oli hyvä eikä muutoksia ollut. Päänäsryt ja vatsakivut ovat tosiaan jääneet nyt viimeisen kuukauden aikana selkeästi taka-alalle, tuvotuksia ja supistuksia ei myöskään ole ollut.
