Eilisillan jälkeen oli otollisin aika hedelmöitykselle ja nyt aamulla otettiin vielä uusintakierros varmuuden vuoksi :D Ja tietty intensiivisestä puuhailua viikonlopun positiivisten ovistestien ympärillä. Työnteostahan tää 6 päivää kävi, romantiikan hiventäkään ei kyl enää ollut :D "Nyt on pakko!" Ja tietty suorituspaine stressaa molempia. Noh, onneks oli vaan lyhyt aika ja nyt voi vähän vetää henkeä ja rentoutua..
Viikko menisi munasolun kiinnittymiseen suurin piirtein, jos hedelmöitys olisi tapahtunut. Varhaisimmat haamutärpit raskaustestiin voisi siis saada kiinni jo ennen juhannusta. Olen vain miettinyt, että jos sieltä saisi sen haamuplussan kiinni, eikä se kiinnittyisikään, aiheuttaisiko se vain turhaa surua. Eli kannattaa hätiköidä ja kalastella haamuja, en tiedä. Mutta malttaako sitten odottaakaan kuukautisten tuloa... Preglyn näkyy kehossa vielä jonkin aikaa positiivisena tuloksena, joten sekin voi vääristää. Kokeilin nyt illalla ja hailakka toinen viiva ilmestyi testiin, joten jonkin verran sitä vielä kehossa on.
Nelisen viikkoa on "siirtymäaika" kun istukka alkaa kuljettaa verta alkioon. Joten muutamasta saunasidukasta ei juhannuksena ole haittaa, vaikkei testaisikaan ja olisikin tärpännyt.
Showing posts with label lapsettomuushoidot. Show all posts
Showing posts with label lapsettomuushoidot. Show all posts
Thursday, June 12, 2014
Tuesday, June 10, 2014
Sunday, June 8, 2014
Onnistuminen!
Tänä iltana ensimmäinen positiivinen ovulaatiotesti elämässäni IKINÄ!!! :))) Oon niin ilonen jo tästä että itketti.
Haalea on viiva mutta viiva on kuitenki !
Hoitovaste
Tämän viikon tiistaina 3.6.14 oli siis ensimmäinen munasarjojen ultra. Ultrassa näkyi oikeassa munasarjassa 4 suurentunutta munarakkulaa ja vasemmassa 1. Neljä pienintä rakkulaa olivat 9, 11 ja 11 mm ja yksi suurempi oikeassa munasarjassa 13 mm. Tämä siis meinasi sitä, että lääkäri halusi ultrailla munasarjat vielä uudestaan tällä viikolla, jotta näkisi, lähteekö joku noista selektoitumaan vai lähtevätkö kaikki kasvamaan... (joka ei siis olisi kauhean hyvä). Sain tehtäväksi tikutella ovulaatiotestejä loppuviikon ja perjantaina 6.6 olisi ultra.
Noh, kuten odotettua LH testit olivat negatiivisia ja perjantaina oli uusi ultra. Pienimpiä rakkuloita oli nyt joitakin ja ne olivat 7,7,8 ja 9 mm. Kaksi suurempaa 14 mm vasemmassa ja yksi suurin oikeassa munasarjassa 17 mm. Tämä lääkärin mukaan tarkoitti siis sitä, että vaste lääkkeille on ollut oikein hyvä ja vain yksi on selkeästi lähtenyt kasvamaan ja voisi tuottaa ovulaation. Rakkula on kasvanut vuorokaudessa n. 1,3 mm ja se olisi valmis puhkeamaan n. 20 mm suuruisena. Viikonlopuksi siis taas tikuttelemaan ja hommailemaan :D
Koska en ole koskaan plussannut ovulaatiotestillä, sain varmuuden vuoksi reseptin Pregnyl - injektiota. Tuon injektion tarkoituksena on saada aikaan ovulaatio. Lääkärin mielestä, vaikka saisinkin positiivisen tuloksen LH-testistä, tulisi minun pistää tuo injektio joka tapauksessa tiistaina klo 20. Tuosta seuraava ilta, eli keskiviikkona, olisi otollisin aika yhdynnälle.
Pe, la ja su ovulaatiotestit ovat edelleen olleet negatiivisia :/ Noh, saapahan sitten tuolla injektiolla kuitenkin ovulaation varmasti aikaan... Eli nyt tietää että keskiviikko-iltana siellä pitäisi olla munasolu valmiina.
Toivon toivon toivon niin kovasti, että se onnistuisi...
Noh, kuten odotettua LH testit olivat negatiivisia ja perjantaina oli uusi ultra. Pienimpiä rakkuloita oli nyt joitakin ja ne olivat 7,7,8 ja 9 mm. Kaksi suurempaa 14 mm vasemmassa ja yksi suurin oikeassa munasarjassa 17 mm. Tämä lääkärin mukaan tarkoitti siis sitä, että vaste lääkkeille on ollut oikein hyvä ja vain yksi on selkeästi lähtenyt kasvamaan ja voisi tuottaa ovulaation. Rakkula on kasvanut vuorokaudessa n. 1,3 mm ja se olisi valmis puhkeamaan n. 20 mm suuruisena. Viikonlopuksi siis taas tikuttelemaan ja hommailemaan :D
Koska en ole koskaan plussannut ovulaatiotestillä, sain varmuuden vuoksi reseptin Pregnyl - injektiota. Tuon injektion tarkoituksena on saada aikaan ovulaatio. Lääkärin mielestä, vaikka saisinkin positiivisen tuloksen LH-testistä, tulisi minun pistää tuo injektio joka tapauksessa tiistaina klo 20. Tuosta seuraava ilta, eli keskiviikkona, olisi otollisin aika yhdynnälle.
Pe, la ja su ovulaatiotestit ovat edelleen olleet negatiivisia :/ Noh, saapahan sitten tuolla injektiolla kuitenkin ovulaation varmasti aikaan... Eli nyt tietää että keskiviikko-iltana siellä pitäisi olla munasolu valmiina.
Toivon toivon toivon niin kovasti, että se onnistuisi...
Monday, May 26, 2014
Ensimmäinen hoitokuukausi
Sunnuntaina alkoivat kuukautiset. Tällä kertaa kierron pituus oli vain 30 päivää. Pitkästä aikaa olen ollut tosi kipeä, alavatsaa on särkenyt ja "kiristänyt" jo useamman viikon ajan. Sitkeästi olen nyt muutamana päivänä ottanut vain parasetamolia, vaikka tuntuu ettei se minulla mitään auta. Olen kuullut että buranan käyttö voi hetkellisesti hankaloittaa raskautumista, joten olen jättänyt senkin pois käytöstä.
Suunnitelman mukaan aloitin tänään (kp 3) munasolun kypsyttelyä varten tarkoitetun lääkkeen. Lääke on nimeltään Femar (http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1321&i=NOVARTIS_FEMAR) ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus on rintasyövän hoito :D 2,5 mg pillereitä tulee ottaa kaksi kertaa päivässä kierron 3-7 päivänä. Ultran varasin ensi viikon tiistaille. Munasarjojen ultrassa seurataan kuukausittain lääkkeiden vastetta, eli alkaako sieltä kypsyä munasolua.
Nyt siis odotellaan ja toivotaan. Ja tikutellaan taas ovulaatiotesteillä. Olisipa kerrankin kiva saada edes ovistestistä ne kaksi viivaa! Onnistuminen olisi sekin.
Mies valmistui viime viikolla ja lauantaina oli sukulaisjuhlat. Anoppi, miehen sisko ja oma äiti tietää tämän meidän jutun. Hermostutti että sitten kun muut vieraat ovat lähteneet, pitäisi jutella tästä asiasta.. Onneksi ei. Hitto että on niin hyödytön olotila. Mies on menestynyt, fiksu ja terve.. ja sitten sillä on tällainen hyödytön luuseri, josta ei koskaan tullut mitään ja joka ei voi antaa sille ja sen suvulle edes lasta. Mazel tov. Pääseeköhän näsitä ajatuksista koskaan eroon?
Suunnitelman mukaan aloitin tänään (kp 3) munasolun kypsyttelyä varten tarkoitetun lääkkeen. Lääke on nimeltään Femar (http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=1321&i=NOVARTIS_FEMAR) ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus on rintasyövän hoito :D 2,5 mg pillereitä tulee ottaa kaksi kertaa päivässä kierron 3-7 päivänä. Ultran varasin ensi viikon tiistaille. Munasarjojen ultrassa seurataan kuukausittain lääkkeiden vastetta, eli alkaako sieltä kypsyä munasolua.
Nyt siis odotellaan ja toivotaan. Ja tikutellaan taas ovulaatiotesteillä. Olisipa kerrankin kiva saada edes ovistestistä ne kaksi viivaa! Onnistuminen olisi sekin.
 |
| Miehekkeen valmistujaiskakku :) Tilattu JK-kakkutalosta |
Mies valmistui viime viikolla ja lauantaina oli sukulaisjuhlat. Anoppi, miehen sisko ja oma äiti tietää tämän meidän jutun. Hermostutti että sitten kun muut vieraat ovat lähteneet, pitäisi jutella tästä asiasta.. Onneksi ei. Hitto että on niin hyödytön olotila. Mies on menestynyt, fiksu ja terve.. ja sitten sillä on tällainen hyödytön luuseri, josta ei koskaan tullut mitään ja joka ei voi antaa sille ja sen suvulle edes lasta. Mazel tov. Pääseeköhän näsitä ajatuksista koskaan eroon?
Monday, May 12, 2014
Minä ja hän
Olen 24-vuotias nuori nainen. Avopuolisoni täyttää juuri 28-vuotta. Kai me ollaan periaatteessa tällainen ihan "normi" pariskunta. Olen valmistunut vuosi sitten ja siitä lähtien tehnyt töitä kunnallisella puolella. Mieheke valmistuu nyt kevään aikana. Molemmat olemme onnekkaasti aloilla, joilla varmasti löytyy töitä aina. Ollaan oltu yhdessä kesästä 2012 saakka. Viime jouluna ostimme omakotitalon ison kaupungin kupeesta melko rauhalliselta lähiöalueelta. Täällä asustelemme kahden koiran kanssa.
Aikaisemmin elämässäni ehdin seurustella ja olla kihloissa. Ex-miehen kanssa yritimme lasta n. 2-vuotta. Tuolloin raskauduin ensimmäisen kerran viidennestä kierrosta. Raskaus meni kesken n. raskausviikolla 12+5. Tuon raskauden jälkeen mitään ei enää kuulunut. Ehdimme käydä ensimmäisen asteen lapsettomuustutkimukset (mitään ei löytynyt) ja aloitimme suunnittelemaan hoitoja. Ne jäivät suunnittelutasolle, koska suhde alkoi voida niin huonosti ja lopulta päättyi eroon.
Nykyisen kumppanini kanssa jätimme ehkäisyn pois marraskuussa 2013. Nyt siis on menossa kuudes kierto, eikä mitään ole vielä kuulunut. Maaliskuussa jo marssin äitiysneuvolani lääkärin pakeille ja pyysin että alettaisiin tekemään asioille taas jotain, mielellään mahdollisimman pian. Suostui lääkäri sentään katsomaan jo peruslabrat. Myös miehen analyysi katsottiin jo nyt, tämä oli ero edelliseen kaupunkiini (silloin miehen siemenneste tutkittiin vasta keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikan kautta). Mies on ok. Myös minun labrat olivat ok. Ekalla kerralla prolaktiini oli aavistuksen yli viiterajojen (???), mutta toisella kertaa se oli myös ok. Myös progesteronin perusteella tutkitussa kierrossa ovulaatio olisi tapahtunut. Kotitesteillä ahkerasta tikuttelusta huolimatta en ole koskan elämässäni saanut positiivista tulosta ovulaatiotesteistä. Minulla on ollut aina hieman epämääräinen kierto. Kierron pituus on ollut n. 32-36 päivää. Ajoittain on saattanut esiintyä myös epämääräistä välivuotoa. Ennen nykyistä yritystä käytin yhdistelmäehkäisypillereitä, mutta vihdoin ne minipillereihin. Minipillereitä ehdin käyttää ennen yritystä n. 6 kk.
Kuten kuvitella saattaa, lääkäri oli näiden hyvien tulosten perusteella sitä mieltä että odotellaan.. Mutta en minä jaksa odottaa. Olen odottanut jo vuodesta 2010 saakka. Varasin ajan yksityiselle (terveystalo) kohdun ja munasarjojen ultraan, sekä munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tuonne marssin nyt reilu 2 viikkoa sitten, kierron päivänä 8. Kohtu vaikutti olevan kunnossa ja munajohtimet auki. Luojan kiitos. Mutta.. Monirakkulaiset munasarjat, molemmin puolin. Paska...
Toisaalta, vaikka nyt olen itkeä pillittänyt elämän turhuutta, on kuitenkin helpottavaa että jotain vihdoin löytyy. Vaikka näihin asioihin vaikuttaa miljoona asiaa, nyt on edes jotain konkreettista mitä syyttää. Ja hoitaa.
Suunnitelman mukaan aloitamme hoidot jo heti yksityisellä puolella. Pyydän lääkäriä laittamaan meille kuitenkin lähetteen lapsettomuuspolille ja voimme sitten myöhemmin siirtää hoidot sinne, kun lähete menee läpi. Voisihan sitä odottaa lähetteen vastaanottoa, mutta siinäpä vierähtäisi taas useampi kuukausi. Näillä jonoilla hoidot saataisiin alkuun julkisella varmaan ensi vuoden puolella -.- Aloitamme siis munasolun kupsyttelyhoidoilla heti ensi kierron alussa.
TSH arvo minulla on viiterajoissa, mutta hoitavan lääkärin mukaan hieman liian korkea tässä tilanteessa. Sain siis myös kilpirauhaslääkityksen. Olen vuosia vuosia rampannut aina välillä valittamassa jatkuvaa uupumustani ja väsymystä, apeutta, viluisuutta jne muuta epämääräistä oiretta lääkäreissä (olen vuosia voinut nukkua aina töiden/opiskelupäivän jälkeen 4-5 h päiväunet ja silti nukkua 10 h yöunet ellen suoranaisesti pakottaisi aina itseäni joka päivä liikkeelle). Aina olen saanut silmien pyörittelyä eikä mitään ole labroissa löytynyt. Olisipa hienoa jos kilpirauhaslääkkeistä saisi vähän energiatasoja ylös.
Olemme molemmat perusterveitä. Itse olen koko nuoruuteni kamppaillut istetunnon ja masennuksen kanssa. Nuoremmalla iällä olen sairastanut myös monimuotoista syömishäiriötä. Laihdutin itseni lukioikäisenä lähes saraalakuntoon ja siitä seurasi sitten vuosien laihdutus-ahminta-oksentelukierteet. Näistä onneksi päädyin lopulta puhumaan psykiatreille ja nyt melkein kaksi vuotta on mennyt hyvin tasaisesti. Söin masennuslääkkeitä vielä pitkään, mutta yli vuoden olen ollut jo ilman niitäkin. Olen edelleen alakuloisuuteen taipuvainen ja helposti sulkeutuvaa sorttia. Pelkään tietysti enemmän kuin mitään sarauksien uusimista ja erityisesti sitä, mitä nuo ovat voineet tehdä kropalle...
Nyt toivon, että lääkkeillä olisi vastetta ja ovulaatio saataisiin tapahtumaan. Tietysti suurentunut keskenmenoriski pelottaa ihan hirveästi :(
Ei kai tässä taas muuta voi, kuin mennä päivä kerrallaan.
Aikaisemmin elämässäni ehdin seurustella ja olla kihloissa. Ex-miehen kanssa yritimme lasta n. 2-vuotta. Tuolloin raskauduin ensimmäisen kerran viidennestä kierrosta. Raskaus meni kesken n. raskausviikolla 12+5. Tuon raskauden jälkeen mitään ei enää kuulunut. Ehdimme käydä ensimmäisen asteen lapsettomuustutkimukset (mitään ei löytynyt) ja aloitimme suunnittelemaan hoitoja. Ne jäivät suunnittelutasolle, koska suhde alkoi voida niin huonosti ja lopulta päättyi eroon.
Nykyisen kumppanini kanssa jätimme ehkäisyn pois marraskuussa 2013. Nyt siis on menossa kuudes kierto, eikä mitään ole vielä kuulunut. Maaliskuussa jo marssin äitiysneuvolani lääkärin pakeille ja pyysin että alettaisiin tekemään asioille taas jotain, mielellään mahdollisimman pian. Suostui lääkäri sentään katsomaan jo peruslabrat. Myös miehen analyysi katsottiin jo nyt, tämä oli ero edelliseen kaupunkiini (silloin miehen siemenneste tutkittiin vasta keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikan kautta). Mies on ok. Myös minun labrat olivat ok. Ekalla kerralla prolaktiini oli aavistuksen yli viiterajojen (???), mutta toisella kertaa se oli myös ok. Myös progesteronin perusteella tutkitussa kierrossa ovulaatio olisi tapahtunut. Kotitesteillä ahkerasta tikuttelusta huolimatta en ole koskan elämässäni saanut positiivista tulosta ovulaatiotesteistä. Minulla on ollut aina hieman epämääräinen kierto. Kierron pituus on ollut n. 32-36 päivää. Ajoittain on saattanut esiintyä myös epämääräistä välivuotoa. Ennen nykyistä yritystä käytin yhdistelmäehkäisypillereitä, mutta vihdoin ne minipillereihin. Minipillereitä ehdin käyttää ennen yritystä n. 6 kk.
Kuten kuvitella saattaa, lääkäri oli näiden hyvien tulosten perusteella sitä mieltä että odotellaan.. Mutta en minä jaksa odottaa. Olen odottanut jo vuodesta 2010 saakka. Varasin ajan yksityiselle (terveystalo) kohdun ja munasarjojen ultraan, sekä munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tuonne marssin nyt reilu 2 viikkoa sitten, kierron päivänä 8. Kohtu vaikutti olevan kunnossa ja munajohtimet auki. Luojan kiitos. Mutta.. Monirakkulaiset munasarjat, molemmin puolin. Paska...
 |
| "Normaalissa" munasarjassa on ultraäänessä näkyvissä ehkä muutamia pieniä, sekä yksi suuri rakkula. PCO-munasarjoissa on näkyvissä useita pieniä rakkuloita, jotka eivät välttämättä "osaa" lähteä suurentumaan ja kypsyttämään munasolua. Kuva http://www.centerforhumanreprod.com/images/pcos_us.jpg |
Toisaalta, vaikka nyt olen itkeä pillittänyt elämän turhuutta, on kuitenkin helpottavaa että jotain vihdoin löytyy. Vaikka näihin asioihin vaikuttaa miljoona asiaa, nyt on edes jotain konkreettista mitä syyttää. Ja hoitaa.
Suunnitelman mukaan aloitamme hoidot jo heti yksityisellä puolella. Pyydän lääkäriä laittamaan meille kuitenkin lähetteen lapsettomuuspolille ja voimme sitten myöhemmin siirtää hoidot sinne, kun lähete menee läpi. Voisihan sitä odottaa lähetteen vastaanottoa, mutta siinäpä vierähtäisi taas useampi kuukausi. Näillä jonoilla hoidot saataisiin alkuun julkisella varmaan ensi vuoden puolella -.- Aloitamme siis munasolun kupsyttelyhoidoilla heti ensi kierron alussa.
TSH arvo minulla on viiterajoissa, mutta hoitavan lääkärin mukaan hieman liian korkea tässä tilanteessa. Sain siis myös kilpirauhaslääkityksen. Olen vuosia vuosia rampannut aina välillä valittamassa jatkuvaa uupumustani ja väsymystä, apeutta, viluisuutta jne muuta epämääräistä oiretta lääkäreissä (olen vuosia voinut nukkua aina töiden/opiskelupäivän jälkeen 4-5 h päiväunet ja silti nukkua 10 h yöunet ellen suoranaisesti pakottaisi aina itseäni joka päivä liikkeelle). Aina olen saanut silmien pyörittelyä eikä mitään ole labroissa löytynyt. Olisipa hienoa jos kilpirauhaslääkkeistä saisi vähän energiatasoja ylös.
Olemme molemmat perusterveitä. Itse olen koko nuoruuteni kamppaillut istetunnon ja masennuksen kanssa. Nuoremmalla iällä olen sairastanut myös monimuotoista syömishäiriötä. Laihdutin itseni lukioikäisenä lähes saraalakuntoon ja siitä seurasi sitten vuosien laihdutus-ahminta-oksentelukierteet. Näistä onneksi päädyin lopulta puhumaan psykiatreille ja nyt melkein kaksi vuotta on mennyt hyvin tasaisesti. Söin masennuslääkkeitä vielä pitkään, mutta yli vuoden olen ollut jo ilman niitäkin. Olen edelleen alakuloisuuteen taipuvainen ja helposti sulkeutuvaa sorttia. Pelkään tietysti enemmän kuin mitään sarauksien uusimista ja erityisesti sitä, mitä nuo ovat voineet tehdä kropalle...
Nyt toivon, että lääkkeillä olisi vastetta ja ovulaatio saataisiin tapahtumaan. Tietysti suurentunut keskenmenoriski pelottaa ihan hirveästi :(
Ei kai tässä taas muuta voi, kuin mennä päivä kerrallaan.
 |
| Rakkaat karvaiset lapseni <3 |
Subscribe to:
Posts (Atom)