Minä ja hän

Olen 24-vuotias nuori nainen. Avopuolisoni täyttää juuri 28-vuotta.  Kai me ollaan periaatteessa tällainen ihan "normi" pariskunta. Olen valmistunut vuosi sitten ja siitä lähtien tehnyt töitä kunnallisella puolella. Mieheke valmistuu nyt kevään aikana. Molemmat olemme onnekkaasti aloilla, joilla varmasti löytyy töitä aina. Ollaan oltu yhdessä kesästä  2012 saakka. Viime jouluna ostimme omakotitalon ison kaupungin kupeesta melko rauhalliselta lähiöalueelta. Täällä asustelemme kahden koiran kanssa.

Aikaisemmin elämässäni ehdin seurustella ja olla kihloissa. Ex-miehen kanssa yritimme lasta n. 2-vuotta. Tuolloin raskauduin ensimmäisen kerran viidennestä kierrosta. Raskaus meni kesken n. raskausviikolla 12+5. Tuon raskauden jälkeen mitään ei enää kuulunut. Ehdimme käydä ensimmäisen asteen lapsettomuustutkimukset (mitään ei löytynyt) ja aloitimme suunnittelemaan hoitoja. Ne jäivät suunnittelutasolle, koska suhde alkoi voida niin huonosti ja lopulta päättyi eroon.

Nykyisen kumppanini kanssa jätimme ehkäisyn pois marraskuussa 2013. Nyt siis on menossa kuudes kierto, eikä mitään ole vielä kuulunut. Maaliskuussa jo marssin äitiysneuvolani lääkärin pakeille ja pyysin että alettaisiin tekemään asioille taas jotain, mielellään mahdollisimman pian. Suostui lääkäri sentään katsomaan jo peruslabrat. Myös miehen analyysi katsottiin jo nyt, tämä oli ero edelliseen kaupunkiini (silloin miehen siemenneste tutkittiin vasta keskussairaalan lapsettomuuspoliklinikan kautta). Mies on ok. Myös minun labrat olivat ok. Ekalla kerralla prolaktiini oli aavistuksen yli viiterajojen (???), mutta toisella kertaa se oli myös ok. Myös progesteronin perusteella tutkitussa kierrossa ovulaatio olisi tapahtunut. Kotitesteillä ahkerasta tikuttelusta huolimatta en ole koskan elämässäni saanut positiivista tulosta ovulaatiotesteistä. Minulla on ollut aina hieman epämääräinen kierto. Kierron pituus on ollut n. 32-36 päivää. Ajoittain on saattanut esiintyä myös epämääräistä välivuotoa. Ennen nykyistä yritystä käytin yhdistelmäehkäisypillereitä, mutta vihdoin ne minipillereihin. Minipillereitä ehdin käyttää ennen yritystä n. 6 kk.

Kuten kuvitella saattaa, lääkäri oli näiden hyvien tulosten perusteella sitä mieltä että odotellaan.. Mutta en minä jaksa odottaa. Olen odottanut jo vuodesta 2010 saakka. Varasin ajan yksityiselle (terveystalo) kohdun ja munasarjojen ultraan, sekä munajohtimien aukiolotutkimukseen. Tuonne marssin nyt reilu 2 viikkoa sitten, kierron päivänä 8. Kohtu vaikutti olevan kunnossa ja munajohtimet auki. Luojan kiitos. Mutta.. Monirakkulaiset munasarjat, molemmin puolin. Paska...

"Normaalissa" munasarjassa on ultraäänessä näkyvissä ehkä muutamia pieniä, sekä yksi suuri rakkula. PCO-munasarjoissa on näkyvissä useita pieniä rakkuloita, jotka eivät välttämättä "osaa" lähteä suurentumaan ja kypsyttämään munasolua. Kuva http://www.centerforhumanreprod.com/images/pcos_us.jpg

Toisaalta, vaikka nyt olen itkeä pillittänyt elämän turhuutta, on kuitenkin helpottavaa että jotain vihdoin löytyy. Vaikka näihin asioihin vaikuttaa miljoona asiaa, nyt on edes jotain konkreettista mitä syyttää. Ja hoitaa.

Suunnitelman mukaan aloitamme hoidot jo heti yksityisellä puolella. Pyydän lääkäriä laittamaan meille kuitenkin lähetteen lapsettomuuspolille ja voimme sitten myöhemmin siirtää hoidot sinne, kun lähete menee läpi. Voisihan sitä odottaa lähetteen vastaanottoa, mutta siinäpä vierähtäisi taas useampi kuukausi. Näillä jonoilla hoidot saataisiin alkuun julkisella varmaan ensi vuoden puolella -.- Aloitamme siis munasolun kupsyttelyhoidoilla heti ensi kierron alussa.

TSH arvo minulla on viiterajoissa, mutta hoitavan lääkärin mukaan hieman liian korkea tässä tilanteessa. Sain siis myös kilpirauhaslääkityksen. Olen vuosia vuosia rampannut aina välillä valittamassa jatkuvaa uupumustani ja väsymystä, apeutta, viluisuutta jne muuta epämääräistä oiretta lääkäreissä (olen vuosia voinut nukkua aina töiden/opiskelupäivän jälkeen 4-5 h päiväunet ja silti nukkua 10 h yöunet ellen suoranaisesti pakottaisi aina itseäni joka päivä liikkeelle). Aina olen saanut silmien pyörittelyä eikä mitään ole labroissa löytynyt. Olisipa hienoa jos kilpirauhaslääkkeistä saisi vähän energiatasoja ylös.

Olemme molemmat perusterveitä. Itse olen koko nuoruuteni kamppaillut istetunnon ja masennuksen kanssa. Nuoremmalla iällä olen sairastanut myös monimuotoista syömishäiriötä. Laihdutin itseni lukioikäisenä lähes saraalakuntoon ja siitä seurasi sitten vuosien laihdutus-ahminta-oksentelukierteet. Näistä onneksi päädyin lopulta puhumaan psykiatreille ja nyt melkein kaksi vuotta on mennyt hyvin tasaisesti. Söin masennuslääkkeitä vielä pitkään, mutta yli vuoden olen ollut jo ilman niitäkin. Olen edelleen alakuloisuuteen taipuvainen ja helposti sulkeutuvaa sorttia. Pelkään tietysti enemmän kuin mitään sarauksien uusimista ja erityisesti sitä, mitä nuo ovat voineet tehdä kropalle...

Nyt toivon, että lääkkeillä olisi vastetta ja ovulaatio saataisiin tapahtumaan. Tietysti suurentunut keskenmenoriski pelottaa ihan hirveästi :(

Ei kai tässä taas muuta voi, kuin mennä päivä kerrallaan.

Rakkaat karvaiset lapseni <3