Friday, June 20, 2014
Haamu!
Tänään totta kai tein aamulla heti ensi töikseni raskaustestin. Ostin apteekista kaikkein herkimpiä 10 mIU/ml testejä. Netin liuskatestejä oon tikutellut pregnyl-injektion jälkeen tiuhaan tahtiin. Sunnuntaina viimeksi sellanen on näyttäny plussaa.
Mutta tosiaan, hyvin hyvin hailakka haamunen ilmestyi tänään tuohon apteekin testiin. Liuska näyttää kylläkin ei mitään. En siis yhtään millään voi uskoa vielä plussaan, vaikka haamun näkeminen on aina mukavaa (silloinkin kun se selkeästi oli vain lääkeplussa :D).
Toivotaan että haamunen lähtisi tummenemaan. En saanut siitä kuvaa jonka kehtaisin tänne laittaa, koska kuvassa tuntuu ettei näy mitään ja olen ihan skitso :D Vaikka kaveri sanoikin että kyllä kuvassakin se näky... Ja mies suostui myöntämään haamun!
Sunday, June 15, 2014
Koirat
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, pieneen perheeseemme kuuluu kaksi rakasta koirulia. Kääpiömäyräkoirauros s. 10/08 ja Valkoinenpaimenkoiranarttu s. 8/11. Mäykyn otin muuttaessani opiskelemaan Joensuuhun ja Valkkarin edellisen miehekkeeni kanssa Jyväskylässä asuessamme. Molemmat koirulit jäivät minulle, kun erosimme. Ex-mies on välillä tavannut Valkkaria ja hän on päässyt mm. lomailemaan miehen mukana pohjoiseen.
Mäyräkoira on aina ollut pelkkä "seurakoira". Itsepäinen höntti, joka rakastaa peiton alla nukkumista, metsässä hurjaa "metsästystä" (häntä pystyssä erilaisten jälkien nuuskuttamista), pihan vahtimista pahoilta tunkeilijoilta (oravat, harakat, kissat..) sekä uimista. Vaikka herra on rotunsa omaisesti itsepäinen tapaus, voin ylpeästi sanoa kouluttaneeni hänet hyvinkin tottelevaiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Mäykyllä on hännässään synnynnäinen mutka, joten hän ei ole näyttely-/jalostuskelpoinen.
Valkkarinarttu on myös ollut yksi maailman helpoimmista tapauksista. Tyttö on yksi kilteimmistä koirista mitä olen koskaan tavannut, tottelevainen ja rauhallinen. Hän on ollut myös hyvin helppo koulutettava. Valkkarin otin, koska halusin mukavan hararstuskoiran. Isovanhemmilla on ollut sakuja, joiden kanssa olen pienenä paljon puuhaillut. Etsin sakusta terveempää seurakoiraversiota, jolloin pian päädyin valkoiseen. Tytön kanssa olen tosiaan harrastanut tokoa ja rally-tokoa, vielä ihan täysin koiran aktivoinnin kannalta harrastusmielessä. Nyt kesällä olen menossa ekoihin mölli-toko - kisoihin. Jospa sitä vielä joskus vaikka oikeisiinkin kisoihin :) Viime syksynä aloin treenaamaan myös näyttelyjuttuja. Tyttö osoittautui hyvin helpoksi esitettäväksi, mutta nopeasti kävi ilmi, ettei hänestä koskaan tulisi maailmabn luokan - kaunotarta. Tytöllä on hyvin kireä ja kapea takapää sekä liian pitkä runko. Kuvautin lonkat ja kyynärät, jotka olivat B/B ja 0/0. Koira on siis terve, joka on tärkeintä. Yhteensä olen nyt kiertänyt kahdeksassa näyttelyssä, josta viimeisimmästä saimme SA:n ja VARA SERT:in. Jääköön tämä hyvä tulos nyt ainakin toistaiseksi viimeiseksi näyttelyksi :) Aikeissa olisi vielä luonnetestauttaa hänet. Pennutus olisi ihanaa, mutta en tiedä jaksaako siihen suureen rumbaan koskaan sitten ryhtyä...
Mäyräkoira on aina ollut pelkkä "seurakoira". Itsepäinen höntti, joka rakastaa peiton alla nukkumista, metsässä hurjaa "metsästystä" (häntä pystyssä erilaisten jälkien nuuskuttamista), pihan vahtimista pahoilta tunkeilijoilta (oravat, harakat, kissat..) sekä uimista. Vaikka herra on rotunsa omaisesti itsepäinen tapaus, voin ylpeästi sanoa kouluttaneeni hänet hyvinkin tottelevaiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Mäykyllä on hännässään synnynnäinen mutka, joten hän ei ole näyttely-/jalostuskelpoinen.
| 5v |
| 3v |
Valkkarinarttu on myös ollut yksi maailman helpoimmista tapauksista. Tyttö on yksi kilteimmistä koirista mitä olen koskaan tavannut, tottelevainen ja rauhallinen. Hän on ollut myös hyvin helppo koulutettava. Valkkarin otin, koska halusin mukavan hararstuskoiran. Isovanhemmilla on ollut sakuja, joiden kanssa olen pienenä paljon puuhaillut. Etsin sakusta terveempää seurakoiraversiota, jolloin pian päädyin valkoiseen. Tytön kanssa olen tosiaan harrastanut tokoa ja rally-tokoa, vielä ihan täysin koiran aktivoinnin kannalta harrastusmielessä. Nyt kesällä olen menossa ekoihin mölli-toko - kisoihin. Jospa sitä vielä joskus vaikka oikeisiinkin kisoihin :) Viime syksynä aloin treenaamaan myös näyttelyjuttuja. Tyttö osoittautui hyvin helpoksi esitettäväksi, mutta nopeasti kävi ilmi, ettei hänestä koskaan tulisi maailmabn luokan - kaunotarta. Tytöllä on hyvin kireä ja kapea takapää sekä liian pitkä runko. Kuvautin lonkat ja kyynärät, jotka olivat B/B ja 0/0. Koira on siis terve, joka on tärkeintä. Yhteensä olen nyt kiertänyt kahdeksassa näyttelyssä, josta viimeisimmästä saimme SA:n ja VARA SERT:in. Jääköön tämä hyvä tulos nyt ainakin toistaiseksi viimeiseksi näyttelyksi :) Aikeissa olisi vielä luonnetestauttaa hänet. Pennutus olisi ihanaa, mutta en tiedä jaksaako siihen suureen rumbaan koskaan sitten ryhtyä...
![]() |
| 8 vk |
| 2,5 v |
Thursday, June 12, 2014
Odottelua
Eilisillan jälkeen oli otollisin aika hedelmöitykselle ja nyt aamulla otettiin vielä uusintakierros varmuuden vuoksi :D Ja tietty intensiivisestä puuhailua viikonlopun positiivisten ovistestien ympärillä. Työnteostahan tää 6 päivää kävi, romantiikan hiventäkään ei kyl enää ollut :D "Nyt on pakko!" Ja tietty suorituspaine stressaa molempia. Noh, onneks oli vaan lyhyt aika ja nyt voi vähän vetää henkeä ja rentoutua..
Viikko menisi munasolun kiinnittymiseen suurin piirtein, jos hedelmöitys olisi tapahtunut. Varhaisimmat haamutärpit raskaustestiin voisi siis saada kiinni jo ennen juhannusta. Olen vain miettinyt, että jos sieltä saisi sen haamuplussan kiinni, eikä se kiinnittyisikään, aiheuttaisiko se vain turhaa surua. Eli kannattaa hätiköidä ja kalastella haamuja, en tiedä. Mutta malttaako sitten odottaakaan kuukautisten tuloa... Preglyn näkyy kehossa vielä jonkin aikaa positiivisena tuloksena, joten sekin voi vääristää. Kokeilin nyt illalla ja hailakka toinen viiva ilmestyi testiin, joten jonkin verran sitä vielä kehossa on.
Nelisen viikkoa on "siirtymäaika" kun istukka alkaa kuljettaa verta alkioon. Joten muutamasta saunasidukasta ei juhannuksena ole haittaa, vaikkei testaisikaan ja olisikin tärpännyt.
Viikko menisi munasolun kiinnittymiseen suurin piirtein, jos hedelmöitys olisi tapahtunut. Varhaisimmat haamutärpit raskaustestiin voisi siis saada kiinni jo ennen juhannusta. Olen vain miettinyt, että jos sieltä saisi sen haamuplussan kiinni, eikä se kiinnittyisikään, aiheuttaisiko se vain turhaa surua. Eli kannattaa hätiköidä ja kalastella haamuja, en tiedä. Mutta malttaako sitten odottaakaan kuukautisten tuloa... Preglyn näkyy kehossa vielä jonkin aikaa positiivisena tuloksena, joten sekin voi vääristää. Kokeilin nyt illalla ja hailakka toinen viiva ilmestyi testiin, joten jonkin verran sitä vielä kehossa on.
Nelisen viikkoa on "siirtymäaika" kun istukka alkaa kuljettaa verta alkioon. Joten muutamasta saunasidukasta ei juhannuksena ole haittaa, vaikkei testaisikaan ja olisikin tärpännyt.
Subscribe to:
Posts (Atom)

